Marrasvalot

Marraskuuta kutsutaan kuoleman kuuksi. Kuolemanpelko piinaa monia. Vauras väki suree, että joutuu jättämään omaisuuskekonsa, jonka koonnut yhteisestä korresta. Puutteenperälle syrjäytetyt pelkäävät päätyvänsä ruumislaudalle budjettiriiheen.

Ihmisen muuan perusongelma on, ettei hän muista syntymää, pelkää kuolemaa eikä uskalla elää.

On toivoa kuolemassakin paremmasta tuonpuoleisesta kirkkaamasta kruunusta. Nikolai Gogolinkin viimeiset sanat olivat: ”Tuokaa tikkaat.”

Podin kuolemanpelkoa marraskuussa 1979. Minulle ilmestyi kestokuumetta – 37,2–37,8. Kävin parilla (mies)lääkärillä. Nämä koputtelivat, otattivat kokeita ja kohauttelivat sitten ymmällään olkapäitään.

Epäilin tautia hiljakseen kalvavaksi, jopa eksoottiseksi ja suunnittelin lähtöseremoniat.

Paikalla vain vaimo. Musiikkina Igor Stravinskin Kehtolaulu (2,44 min.) Tulilinnusta.

Musiikin soidessa raapaistaan tulitikku, jonka paloaika symboloi elämän häivähdyskestoa.

Ei kukkia uuniin liukuvan arkun kannelle vaan oksa kotikatajasta, jonka juurella olen vuosikymmenien kaivanut sielusta vanhan itämainen ”rukouksen” .

Siinä kumarretaan kuuteen suuntaan: länteen itseään vanhemmille, itään itseään nuoremmille, etelään niille, joilta on oppinut, pohjoiseen niille, joista on pitänyt, maahan mykälle luomakunnalle ja taivaaseen päin pois menneille, pyhimyksille ja enkeleille.

Tuhka tyhjään syväväylälle heitettävään kossupulloon. Sieltä se etsiytyisi seitsemälle merelle, joille aina olen kaukokaivannut.

Sitten osuin muissa asioissa juttujeni

sävyt tajuten lukeneelle keski-ikäiselle naislääkärille. Mainitsin kuumeesta. Hän silmäsi, pisti stetoskoopin syrjään ja tiedusteli: ”Onko puolisosi raskaana?”

Myönsin, että laskettu aika on toukokuussa. Tohtori hymyili: ”Jos kuume ei siihen tokene niin palataanko sitten asiaan”.

Palasinkin kiittämään toukokuussa.

Kuume oli kadonnut yhtä mystisesti kuin oli tullutkin.

Kun näin tyttäreni Timajmin ensimmmäisen kerran, pään läpi kävi punainen välähdys:

Elämälläsi kuoleman(pelon) voitin.

Jo Spinoza varoitti, ettei viisas ihminen ajattele mitään niin vähän kuin kuolemaansa.

Voinee silti toivoa kun virallinen saapuu, että on kerran, kenties pari, ollut rakkaimmilleen se elämän väliaine, jonka läpi marrasvalot kulkevat.

Hoivaksi matkalle:

Onneksi elämänkoulun päästötodistukseen ei merkitä edistyksen keskiarvoa, ainoastaan keskeyttämisen syy.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu