Matka pimeään, hämärän rajamaille

Tämänkin sota Ukrainassa palautti mieleen:
kertasin Joseph Conradin kirjan Pimeyden sydän (vuodelta 1902, 160-s.) Ehtymätön se on minulle ollut.
Hyvä kirja antaa lukijan tuntea, että luemme omasta kokemuksestamme. Kun kirjallisuus on parhaimmillaan, meistä tuntuu, että äkkiä muistamme jotain tärkeää, jonka olemme tienneet mutta unohtaneet.
Ruotsalainen kirjailija, lehtimies ja Conrad-tutkija Olof Lagercranz kirjoitti, että Pimeyden sydän on kiinteä ja ikuinen.
Se kertoo matkasta Afrikan ja samalla ihmismielen syvyyksiin, pimeyden ja pahuuden ytimeen.
Tarinan kertoja on merimies Charlie Marlow, jonka belgialainen norsunluuta hankkiva kauppayhtiö oli palkannut Kongo-jokea seilaavan höyrylaivan kapteeniksi.
Pääosan kertomuksessa ottaa kuitenkin kauppayhtiön norsunluuagentti Kurtz.
Hänestä kuullaan koko ajan matkalla kohti hänen sijaintipaikkaansa.
Kurtz on jo rappeutunut, menettänyt todellisuudentajunsa, kadottanut korkeat ihanteensa.
Mutta se päästään näkemään vasta loppua kohti edetessä. Teoksessa säilyy jännite koko ajan. Se syntyy pitkälti itse tarinasta ja sen pahaenteisestä kaiusta.
Kurtz on hulluudessa rypemisestään huolimatta kiehtova hahmo. Alkuasukkaat palvovat häntä jumalanaan, eikä Marlow itse voi inhon tunteestaan huolimatta olla ihailematta Kurtzin kutsumusta.
Conradin kieli on täynnä symboleja, jotka on mahdollista tulkita eri tavoilla. Etenkin valolla ja hämäryydellä sekä valon ja pimeän keskinäisellä vaihtelulla on tärkeä osa kertomuksessa.
Conrad kuvaa ennen kaikkea kolonialistista maailmankuvaa ja siirtomaapolitiikan raadollisuutta.
Nykyaika tuntee tarinan elokuvana. Francis Ford Coppola ohjasi elokuvansa Ilmestyskirja. Nyt Pimeyden sydämen pohjalt, pääosassa Marlon Brando.
Coppola siirsi tapahtumat Vietnamiin ja Kurtz on hänellä rappeutunut, mielensä menettänyt amerikkalainen eversti.
Joseph Conrad oli alun perin Tadeus Jósez Konrad Nelecz Kórzienowski. Hän syntyi silloisessa puolalaisessa, nykyisessä ukrainalaisessa kaupungissa Berdyzczówissa.
Perhe karkotettiin sittemmin Vologdaan Venäjälle. Puolaan palattua vanhemmat kuolivat ja poika joutui enon hoiviin. Hän asui Varsovassa Nowy Świat kadun talossa numero 47. Seinässä on nykyisin muistolaatta.
Olen käynyt siellä ikään kuin pyhissä.
17-vuotiaana Joseph lähti merimieheksi Marseilleen Ranskaan. Hän seilasi mm. Intian valtamerellä, Malaijin saaristossa ja Kongo-joella Afrikassa.
Sittemmin hän pestautui englantilaiseen laivaan ja jäi pysyvästi Englantiin 1894.
Onkin sanottu, että hän ajatteli puolaksi, käänsi ajatuksensa ranskaksi ja kirjoitti englanniksi.
Hänen esikuviaan olivat Flaubert, Maupassant ja Turgenjev. Hän yhdisteli Cooperin ja Stevensonin luomaa seikkailukirjaperinnettä Englannin romantiikan ajan runoilijoiden Wordsworthin ja Coleridgen maailmoihin.
Conradin teoksia ovat mm. Nostromo, joka on suomennettu myös nimellä Hopealaiva, Lordi Jim, Narkissoksen neekeri, Liekaköyden pää, novellikokoelma Nuoruus.
Conradin suhtautumista proosaan kuvaa hänen lausumansa, että kaikista kirjoista romaanit, joita muusat kuulemma rakastavat, ovat aivan erityisellä tavalla myötätuntomme tarpeessa.
Josko se tarkoittaa, että olla toiveikas taiteellisessa mielessä, ei välttämättä ole sama kuin ajatella, että maailma on hyvä. Riittää kun uskoo, että ei ole mitenkään mahdotonta tehdä siitä sellaista.
Rauhaa elämänne merillä:
IMMU
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu