Mölynpöly

Ihmiset raivostuvat nykyisin herkästi. Kun katuja puhdistettiin hiekasta niin muuan karjui työmiehille, että missä hän voi pesettää autonsa kaupungin laskuun!

Hän on juuri se minäminäminä-mies, jolle ei sopinut ajaa toista kautta.

Liikenneraivo onkin yleistä. Muuan nuorimies haukkui poliisia jäätyään kiiinni ylinopeudesta: Eikö teilä ole muuta tekemistä kuin kytätä autoilijoita?

Pysäytin pimeän aikaan valoittaa ajaneen varhaiskeski-ikäismiehen ja kysyin valoista. Hän liikahti aggressiivisesti kohti: MINÄ näen ajaa valoittakin!

Sitten hän katsoi tarkemmin kokoani ja alkoi polkea pois, raivokkaasti.

Eivät naiset sen parempia ole. Jos ajaa rajoitusten mukaan niin kohti nylkyttää takapuskurin nuori tai kosmeettisesti itsensä nuorentanut tekoblondi liian suurella Audilla.

Eleitten esperanto, keskisormi, on liikenteessä ahkerassa käytössä.

Ennen korona viivähdin espressolla. Viereispöydässä oli äiti ja noin kymmenvuotias poika. Avioerotapaus, ilmiselvästi. Äiti kysyi että mitä näit kun olit isäsi kanssa sunnuntaiajelulla. Poika:

– Viisi idioottia, kolme homoa ja pari pässiä.

Maailma on täynnä kiukkuisia ihmisiä.

On kuulemma vaarallista menettää malttinsa. Toisaalta raivon tukahduttaminen on yhtä vaarallista kuin raivostuminen

Raivostuttavia väitteitä.

Joskus tuntuu, että ihmiset kärhämöivät pikkuasioista koska suuria ei ole: tuuli työntää puiden lehdet naapurista omalle tontille. Krapulassa linnut alkavat kello 5 aamulla kokoonsa nähden kohtuuttoman mekastuksen. Lähitienoo kusettaa koiransa aina sinun porttisi pieleen. Aura-auto työntää lumet juuri sinun tonttisi kohdalle…

Hiipuvan potenssin moni mies korvaa käräjöimällä viriilin nuorison kanssa.

On runsaasti väkeä, joka ei osaa iloita toisen menestyksestä mutta tyydytys epäonnistumisesta on aitoa. Semmoisella sinkoilee suusta sappinesteeseen kastettuja nuolenpäitä.

Toki sotakirveet välillä, jopa pitkässä aviossa, haudataan, mutta hautapaikan painavat osapuolet visusti mieleensä.

Koska vietän niukkaliekkistä elämää, raivonpurkauksista on helppo välttyä.

Liian kiinteitä ihmissuhteita olen välttänyt. Kaihdan jonoja, urheiluhulluja, keskivertoa teennäiskulttuuriväkeä, amatöörejä siis, hengennostatustilaisuuksia, murrejuhlia, kesäteattereita…

Vihannut en ole juurikaan ketään. Viha on niin vahva tunne, että se vaatii arvokkaan, jopa silmäntasaisen kohteen.

Siksi en vihaa edes persuja, jotka saattavat valaistua vasta yllettyään pimeyden ytimeen.

On tositaito olla sopivasti vihainen oikeasta asiasta, oikealle ihmiselle, oikeaan aikaan.

Rauhaa:

IMMU

+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu