Moraali-ilosofia

Nykymenoa seuratessa päätyy ajatukseen, että niin monella ainoa moraalin ilmenemismuoto on moraalinen krapula. Politiikassa sitä podetaan par’aikaa.

Poliitikkoja ja huoria mollataan moraalin puutteesa eniten. Heitä paheksutaan ja solvataan.

Mutta kun tarvitaan heidän palveluksiaan niin kukapa ei kiiruhtaisi juuri heidän tykönsä.

Suurilta yrityksiltä vaaditaan yhteiskuntavastuusta, siis moraalia. Se ei yllä osakkeenomistajien elastiseen moraalikäsitykseen. Se kuuluu näin: kun ei anna niin saa.

Kansa yhdistää sanan moraali vain seksiin. Sopii epäillä, että niin monilla on piilossa, salatoiveena, ajoittainen kulkukissan moraali. Aivan kuin yhä useammalla paljastuu sisäinen, hillitsemätön Hitler.

Moralisti potee usein vastenmielisyyttä todellisuutta kohtaan. Siksi hän on altis syyttelemään muita mutta aina valmis venyttämään moraalikäsitystää jos sen voi tehdä ilman rangaistusta ja saamaan etua.

Työelämässä voi syrjähyppy ollakin emäloikka eteenpäin. Jokainen tunee heitä, jotka kiipivät ryömimisasennosa. Kansanomaisesti: kieli ruskettumassa pomon ahterissa.

Valehtelua pidetään moraalittomana. Se ei tarkoita ainoastaan, että sanoo jotain mikä ei ole totta vaan mustin valhe on vaikeneminen.

Valehtelu on, lopulta, omien virheiden tunnustamista.

Suvainnette symboloida moraalia seksin ja rahan kaksoivalaistuksessa. Johtopäätös on teidän:

Satuin istumaan anniskelupisteessä, kuulomatkan päässä puolitutut mies ja nainen, eivät parisuhteessa keskenään.

Kohta nainen sanoi miehelle, että kysyisin yhtä intiiminluonteista asiaa. Ja mies sanoi kysymystä pitemmälle kuuntelematta salamana, että mikäs siinä, sopiihan se, vaimoni onkin matkoilla ja alkoi vetää poparia ylleen.

Nainen siihen, että en minä semmoista vaan, että vippaatko minulle ensi tiliin viisikymmentä euroa.

Mies kauhistui ja sähähti, että minäkö vippaisin sinulle rahaa! Enhän minä edes tunne sinua kunnolla…

Moraalirauhaa: