Naisen juoksu

Kuinkas Aristoteles kirkastikaan naisista: ”Runoilija oli oikeassa, on mahdotonta elää heidän kanssaan ja mahdotonta ilman heitä.”

Nytkin tarvittiin naista, eläköityvää eduskunnan pääsihteeriä Maija-Leena Paavolaa, todistamaan kuinka Nato vaikeuttaa eduskunnan säästöjä.

Miehet säästäisivät tuissa ja nuorilta päästäksen ostamaan lisää aseita.

Suvainnette toivottaa jokapäiväistä naistenpäivääni. Minulla on vankka kokemus naisista koska minut jälkikäsittelivät äiti ja isosisko. Rautaisella otteella ja kultaisella sydämellä.

Kohta tulee 51 vuotta kun tapasin sinikukkamekkoisen ja valkotukkaisen nuoren naisen, josta kehkeytyi nykyinen, joskin alkuperäinen, vaimo. Olen askeltanut hänen myötään kunnioittavasti, fyysisesti ja henkisesti, pari askelta takana.

Minulla on yksi tytär. Pienenä Timjami uteli, että luotiinko ensiksi mies vai nainen. Kehotin, kesken tuumailutyöni, kysymään äidiltään.

Alakerrassa neuvoteltiin ja tyttö pyyhälsi luokseni:

– Mies luotiin ensiksi koska äiti sanoi, että kaikesta hyvästä tehdään ensin luonnos.

Minä siihen Nietzscheä siteeraten: Joo, nainen oli vasta toinen jumalanvirhe

Tuosta kaikesta tuli merkittävä osa elämännäkemystäni. Olen äänestänytkin vuosikymmenet myös naisia. Niin tapahtuu nytkin.

Vakaasti olen toistanut, että ainoa ja paras tapa naiselle menestyä työssä tai politiikassa on olla yhä enemmän nainen.

Nyt on takapakkia tulossa. Toki ennenkin paras tapa naiselle menestyä oli syrjähyppy, joka saattoikin olla loikka eteenpäin.

Politiikassa on todistettu, naisviisikon johtaman hallituksen kohtelussa, Virginia Woolfin viisaus miksi niin monet maalittivat Halosta, Marinia ja nyt taas Urpilaista: ”Naiset eivät pidä naisista.”

Siis itseään pätevimmistä.

Sanoihan jo Sylvi Kekkonen kuinka pientä on miesten halu naisiin nähden verrattuna naisten haluun sortaa toisiaan.

Sopii seurata iltapäivälehtien politiikannaistoimittajia. Jopa HS:n.

Nyt nosteessa ovat naiset, jotka kasvattavat itselleen kivekset päästäkseen hyväksi jätkäksi.

Minullakin oli työvuosina työtov, no, samassa työpaikassa pari kolme naista, jotka erotti hiilihangosta vain hangossa ajoittain esiintyvä lämpö.

Nykykirjallisuudessa naiset ovat vahvoja. Olen hypännyt pari kertaa ilmaan: kun Alice Munro sai Nobelin ja meillä Sirkka Turkka, Ulla-Lena Lundberg ja Sirpa Kähkönen Finlandian.

Rauhaa naistenpäivänäni 1200-luvulla eläneen dominikaanipappi Vincent Beauvaislaisen hengessä:

”Nainen on miehen hämminki.”

Ja nyt esiliina eteen ja loihtimaan oliiviöljyllä, avokadolla, parmesaanilla ja pinjansimenillä aateloitu kylmäsavulohipasta hänelle, jonka vasemman kainalokuopan tuoksun erottaisin edelleen niiden seitsemänkin liivimannekiinin keskeltä.

IMMU