Neuroviisut

Ainoa myönteinen euroviisumuistoni on vuodelta 1965.
Tulin illalla kotiin, tv:ssä eurokisat. Lavalle asteli 17-vuotias France Gall ja kohta se alkoi: ” Poupee de cir, poupee de son” eli ”Vahanukke, laulava nukke”.
Voittaja, sanoin minä. Niin siinä kävi!
Suomi mokasi.Meiltä raati lähetti kilpaan Viktor Klinenkon esittämän, Reino Helismaan kuolemaa kunnioittaen, laulun ”Aurinko laskee länteen”. 0 pistettä, sijoitus 15.
Kansa olisi lähettänyt Katri-Helenan ja Kärki-Vainion letkajenkan ”Minne tuuli kuljettaa”. (Jenkkaa löytyy muuten Vahanukestakin.)
Toivo Kärki sanoi, että jos ”Minne tuuli kuljettaa” olisi lähetetty, hänellä olisi pitkä rivi kivitaloja Mannerheimintiellä.
No, sitten viisukisa muuttui, melodiat katosivat, tuli jumputuskomppi ja jollotuslaulu, räikeät asut olivat tärkeitä, pyrotekniikka lisi, seksuaalivähemmistöt yrittivät omia kisan jne…
Minulla tilalle tulivat Beatles ja Rolling Stones, rokki, blues. Pysyvästi.
Euroviisujen sanotaan olevan kulttuuria. Totta! Groucho Marxin lailla, kun joku avaa räiskeen ailkaessa tv:n, menen toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa.
Eurokappaleiden kritiikki: paljon tyhjää melusta.
Musiikissakin rauhannyyhkynä:
IMMU
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu