Niin kauan minä trumppaan…

Trumpin touhuja seuratessa palautui mieleen W. Shakespeare (1564-16.16)

Kuinka hyvin hän ennakoi Trumpia!

Macbethin suuhun hän kirjoitti säkeet:

”Elämä on vain varjo häilyväinen, / vain näyttelijä rukka, joka riehuin / lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; / se kertomus on hupsun tarinoima, / täys ääntä vimmaa – tarkoitusta vailla.”

Hyvin sopivat Trumpiin, kun ajattelee varapresidentti Pencen kääntymistä häntä vastaan, säkeet:

”Jok’ainut hymy veitsen kätkee täällä / ja verisin on veriheimolainen.”

Entä vaimo, joka sävyisää teeskennellen seuraa Trumpia. Hänelle voisi Trump lausua erään Shakespearen sonetin loppusäkeet:

”Vaan pilvetön ei ole autuus mikään / jos minut pettäisit en tietäisikään.”

Jos Trump katuu, krokotiilin kyynelissä, kongressihulinaa niin Julius Caesarin lausumat W.S:n säkeet sopivat:

”Mut hyvät armaat ystävät, en teitä / noin hurjaan kapinaan ma kiihtää tahdo.”

Suuri kirjallisuus on suurta siksi, että se painuu syvälle sieluun, sitä voi lukea useammin kuin yhden kerran ja käyttää sumeilematta maailmaa, sen vääryyksiä seuratessa.

Unessa jokainen on Shakespeare, kiteytti Egon Friedell. Mutta hän kirjoittikin Länsimaiden perikadon.

Kaksi Trumpin kaltaisilta häntä seuraavilta, Suomessakin, puuttuu: häpeä ja kunnia.

Rauhaa tolokun amerikkalaisille:
IMMU

jk. Meidän suomalaisten kannattaisi muistaa ainakin nämä lausumat. Adolf Hitler: ”

Ihmiskunta on karaistunut voimakkaaksi ikuisessa taistelussa ja ikuinen rauha merkitsee sille vain rappiota.”

Tai vastapooliksi Erno Paasilinna: ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan.”