Nyrjähtänyt pilkka

Ihmistä pelottaa jos joutuu olemaan yksin, itsensä kanssa nokikkain. Saattaa löytää itsensä ja sitten ei ilkeä kertoa mitä oikeastaan löysi.
Koronassa minua ei ole haitannut eristäytyminen, olen aina viihtynyt yksin – ja vaimon kanssa, silmän alla, kaksin.
Mutta kun ihmisen pitää olla sosiaalinen olento, hakeutua kälättämään oman ainoan oikean totuutensa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Sinne riennetään missä on pitoja tai peijaisia ja missä kissoja ristitään.
Ihmisellä on ystäviä, tuttavia, kavereita ja sukulaisia. On myös näiden alalajeja, joista käytetyimmät ovat ryyppykaverit, korttiporukat ja työtoverit. Niitä kannattaa pitemmän päälle vältellä.
Työtovereita onnistuu välttämään, jos osaa vaikkapa nauraa itselleen tai hallitsee itseironian, useimmille käsittämättömän elämännäkemyksen.
Sukulaisista on hyvä olla loitolla. Ennen pitkää heissä alkaa nähdä irvokkaita karikatyyrejä itsestään.
Ystävät olent valinnut sillä perusteella, että heidän seurassaan voi vaieta, tuntitolkullakin.
Sitten ovat kännykät ja muutenkin puheliaat alle kahden metrin päähään tunkeutuvat ihmiset. Toisaalta juuri tulvapuheisten seurassa on puolensakin. Vuolaan sanojen kymen virratessa voi kaikessa rauhassa tuumailla omiaan.
Puhetta voikin kuunnella kuin sadetta. Tai seurata kuin tv:n höpöhöpö-sarjoja. Ei haittaa vaikka jaksoja jää väliin.
Yksinäisyyteen vapaaehtoisesti vetäytymistä ja toisten väistelyä pidetään ilman koronaa ylpeytenä ja lajitoverien vähättelynä. Mutta ihan se voi olla ujoutta tai pisimmillään toisten kunnioittamista.
Sitä ei vain keksi mitään sanomista porrasperäisistä autoista, golfin eaglesta, ilmoista tai jaksa hohottaa puolihöhlästi äijien porukassa, jossa yleinen pohdinnan aihe on, että miten on piisannut vierasta lantiota.
He ovat juuri niitä, joilla taikahuilu on taantunut jo vesijohdoksi.
Vauraat ja pöhöegoiset ovat omineet itserakkauden. Yhä tiheämmin tuleekin pohtineeksi, että viettääkö henkilö, jolle elämän valinnoista jää itsetutkiskelu, itsetyydytys ja itsetuhoisuus elämän keskeisiksi tekijöiksi palkitsevimman ja tyydyttävimmän nautinnon.
Omarauhaa:
IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu