Nyrjähtänyt pilkka
Ihmistä pelottaa jos joutuu olemaan yksin, itsensä kanssa nokikkain. Saattaa löytää itsensä ja sitten ei ilkeä kertoa mitä oikeastaan löysi.
Koronassa minua ei ole haitannut eristäytyminen, olen aina viihtynyt yksin – ja vaimon kanssa, silmän alla, kaksin.
Mutta kun ihmisen pitää olla sosiaalinen olento, hakeutua kälättämään oman ainoan oikean totuutensa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Sinne riennetään missä on pitoja tai peijaisia ja missä kissoja ristitään.
Ihmisellä on ystäviä, tuttavia, kavereita ja sukulaisia. On myös näiden alalajeja, joista käytetyimmät ovat ryyppykaverit, korttiporukat ja työtoverit. Niitä kannattaa pitemmän päälle vältellä.
Työtovereita onnistuu välttämään, jos osaa vaikkapa nauraa itselleen tai hallitsee itseironian, useimmille käsittämättömän elämännäkemyksen.
Sukulaisista on hyvä olla loitolla. Ennen pitkää heissä alkaa nähdä irvokkaita karikatyyrejä itsestään.
Ystävät olent valinnut sillä perusteella, että heidän seurassaan voi vaieta, tuntitolkullakin.
Sitten ovat kännykät ja muutenkin puheliaat alle kahden metrin päähään tunkeutuvat ihmiset. Toisaalta juuri tulvapuheisten seurassa on puolensakin. Vuolaan sanojen kymen virratessa voi kaikessa rauhassa tuumailla omiaan.
Puhetta voikin kuunnella kuin sadetta. Tai seurata kuin tv:n höpöhöpö-sarjoja. Ei haittaa vaikka jaksoja jää väliin.
Yksinäisyyteen vapaaehtoisesti vetäytymistä ja toisten väistelyä pidetään ilman koronaa ylpeytenä ja lajitoverien vähättelynä. Mutta ihan se voi olla ujoutta tai pisimmillään toisten kunnioittamista.
Sitä ei vain keksi mitään sanomista porrasperäisistä autoista, golfin eaglesta, ilmoista tai jaksa hohottaa puolihöhlästi äijien porukassa, jossa yleinen pohdinnan aihe on, että miten on piisannut vierasta lantiota.
He ovat juuri niitä, joilla taikahuilu on taantunut jo vesijohdoksi.
Vauraat ja pöhöegoiset ovat omineet itserakkauden. Yhä tiheämmin tuleekin pohtineeksi, että viettääkö henkilö, jolle elämän valinnoista jää itsetutkiskelu, itsetyydytys ja itsetuhoisuus elämän keskeisiksi tekijöiksi palkitsevimman ja tyydyttävimmän nautinnon.
Omarauhaa:
IMMU
”.. Tai seurata kuin tv:n höpöhöpö-sarjoja. ..”
Meidän näköradio on keittiön puolella. Kärysin sen katselemisesta. Hallinto tuli keittiöön katsoi minua oudosti ja totesi vakavana: ”Tunti sitten sanoit meneväsi katsomaan töllötintä, istut nyt siinä ja tuijotat ruutua, mutta et ole pistänyt virtaa päälle.” Minusta se on paras kanava ja ohjelma, josta kannattaa muutama satanen vuodessa maksaa.
Ilmoita asiaton viesti
Heh! Älähän huoli. Kun asetun klo 16 katsomaan (ymmärrät takuulla miksi…) Milanon naisten Paratiisia niin tiukan pejoratiivinen on vaimon ilme kun hän tömistelee rappuja yläkertaan. No, pitäähän elämässä olla lajinsa hömppää. Jos ei muuten niin myönteiseksi kiusaksi.
Ilmoita asiaton viesti