Pääsiäisenä ristitulta

Pääsiäinen on uskovaisten, juhla. Myös ortodoksi Vladimir Putin, jonka vuoksi Venäjän ortodoksikirkko on vyöttänyt kupeensa, käyttää Ukrainassa uskontosotaa: ristitulta.

Sodan myötä luin parina yönä uudelleen Kurt Vonnegutin kirjan Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki.

Vonnegut sai… no, joutui kokemaan Dresdenissä tulipätsin toisessa maailmansodassa.

USA:n ja Britannian ilmavoimat palopommittivat sen maan tasalla, piittamatta tuliko tapetuksi omia vai vihollisia. Siellä oli runsaasti sotavankeja lännestä.

Eräiden arvioiden mukaan uhreja oli jopa 200 000. Sotavanki Kurt Vonnegut pelastui.

Kirjassaan hän kertoo myös Bill Pilgrimistä, joka lapsuudessaan sai nähdä kidutusta ja kammottavia haavoja.

Hänen pikku makuuhuoneessaan riippui seinällä karmiva krusifiksi. Sotilaslääkäri olisi ihaillut nähdessään miten kliinisen uskollisesti taiteilija oli kuvannut kaikki Kristuksen haavat – keihään haavat, okaiden haavat, rautanaulojen tekemät reiät.

Billyn Kristus kuoli hirvittävän kuoleman.

Minun pääsisäisseremoniaani kuuluu vainotun Venäjällä Anna Ahmatova runo Ristiinnaulitseminen:

”Hetken valtavuutta todistivat enkelit

ja koko taivaankansi suli tuleksi.

Isälle hän sanoi: Miksi hylkäsit?

Ja äidille: Oi, älä murehdi.

Magdalena vääntelehti itkien.

Rakkain oppilaista katsoi turtana,

vaan sinne missä seisoi Äiti vaieten,

ei kukaan uskaltanut edes vilkaista.”

Niin uskonnoton kuin olenkin tai sitten se körtti, joksi ystäväni tuomiorovasti emeritus Matti Järveläinen minut nimesi, Ahmatovan jälkeen J.S. Bachin motetti Jesu Meina Freude, joka alkaa hellyydestä ja päättyy pelon ja uhman kautta lempeyteen.

Bach sitoi siinä yhteen vanhan virren ja jakson Roomalaiskirjeistä.

Lepoa ja rauhaa:

IMMU

+1
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu