Päästötalkoot eli puut, kaikki heidän vihreytensä

Ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä. Luontohan ei ole hyväntahtoinen. Kauan se sai kaiken toimimaan tarkoituksenmukaisesti.
Kun se lyö takaisin, se tekee sen armottoman kovaa.
Tänään Primassa esitetään dokumentti Sään armoilla klo 19.
Siinä kerrotaan kuinka tärkeää on istuttaa puita koska kuumuus on hiljainen tappaja.
Minun pikkutaloni on ympäröity puilla, koivuilla ja vaahteroilla.
Monet pihat Niiralassa on parturoitu puista. Ei haluta haravoida!
Nykytilanne sai tarttumaan yöllä Jean Gionon (1895-1970) ohueen tosikertomukseen Mies joka istutti puita.
Novellin on sanottu synnyttäneen metsänistutusliikkeitä ympäri maailmaa.
Ranskalainen Giono oli tinkimätön pasifisti. Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana hän istui vankilassa.
Suotta ei Giono sanonut: ”Puhtaasti intellektuellit mietiskelyt ovat riistäneet kaikkeudelta sen pyhän vaipan.”
Elzéard Bouffierdin tarina kattaa vuodet 1913–1947.
Provencelainen Bouffierd oli talonpoika, joka ryhtyi lammaspaimeneksi ja mehiläistenhoitajaksi ja vetäytyi näin yksinäisyyteen.
Kirjan minäkertoja tapaa Bouffierdin patikkaretkellään ja jää hänen luokseen muutamaksi päiväksi. Vuosien mittaan hän vierailee sitten säännöllisesti Bouffierdin luona.
Bouffierd lähtee aamulla vuorille lampaineen, jättää paimensauvan kotiin mutta ottaa mukaan tammenterhopussin ja rautakangen sekä koiran huolehtimaan lampaista.
Bouffierd ei tiennyt olivatko maat valtion vai yksityisen, kukaan ei niistä näyttänyt välittävän.
Alkuun Bouffierd pani kasvamaan satatuhatta puuta. Kaksikymmentätuhatta versoi puiksi ja lopulta kymmenentuhatta kasvoi siellä missä ennen ei ollut mitään.
1933 hän sai vieraakseen metsänhoitajan, joka hämmästeli uskomattoman laajaa ”luonnonmetsää”.
Bouffierd pysyi vaiti. Korkea-arvoinen delegaatio äimisteli samaa asiaa.
Viimeisen kerran kertoja tapaa Bouffierdin 1945. Kaikki oli alueella muuttunut. Jopa ilmakin. Kuivat ja rajut puuskatuulet olivat poissa, tilalla lämpimät henkäykset. Puiden ansiosta myös purot vuorilta ryöppysivät keräilyaltaaseen, josta oli tullut yleinen vedenottopaikka.
Voi hyvinkin olla, että meluttomat yksittäiset teot, joiden tekijää ei kukaan huomaa, luovat lopulta maailmaan harmonian.
Niille jotka toimivat ja haluavat jättää nuorille huomisen suvainnette muistuttaa A. Camus’n Putoamis-kirjan katumuksentekijätuomarin sanat:
”Älkää odottako tuomiopäivää, se on joka päivä.”
Rauhaa lehtien havinaa kuunteleville
IMMU
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu