Paikka paikan päällä?

Ihmiset julkistavat kuvia mielipakoistaan runsaasti. Jospa raottaisin esirippua ja alttarivaatteitani minäkin:

Tärkein on Roomassa oleva Suomen valtion kaunein rakennus – kulttuurikeskus Villa Lante. Lukuisasti olen siellä kuunnellut kun kukkulan mustarastaat viheltelevät Verdin aarioita.

Vatikaanin Sikstuksen kappelia en jätä ikinä väliin. Michelangelo ikuisti itsensä Jeesuksen opetuslapsen Bartholomeuksen, elävältä nyljetyn, hahmoon.

Olkaveljeyttä tunnen silloin.

Pariisissa ei voi välttää Père Lachaisen hautausmaata. Sinne on haudattu F. Chopin. Paitsi että hänen sydämensä on Pyhän Ristin kirkon pilarissa Varsovassa.

Sieltä on mainiota laskeutua kauniiseen Krakovaan, jossa kauniilla tarjoilijaneitosilla – vaimoa harmittavasti – ovat maailman lyhyimmät hameet.

Vaimo epäilee että palastan Krakovaan sen vuoksi. Minä siihen, että todellinen syy on Krakovan lähellä oleva Vaikenevien veljien luostari, jonne menen jos kuolet ennen minua.

Ikipaikkani on Novodevitšin luostarin hautausmaa Moskovassa. Siellä on suurista mestareista vaatimattomimman – A.P. Tšehovin hauta. Kivi on pieni ja valkoinen ja siinä on vain tämä teksti: A.P. Tšehov 1860-1904.

Ja aina tuoreita kukkia.

Muitakin paikkoja on mutta kaksi rakkainta on kotipihassa. Vaimo joskus utelee, että kuinka voin tuntitolkulla istua kuistillamme.

Minä siihen että haluan kuunnella kun rakas kotikatajani soittaa Bachia – tuuli tekee sen nähtäväksi, kuultavaksi. Neulasten pizzicaton ne sinun tuoksuvalle sylillesi omistavat.

Livakasti vaimo siirtyy viereeni. Mutta ei avatakseen sylinsä vaan ilmiselvästi nuuhkaistakseen hengitystäni…

Siitä on palkitsevaa siirtyä lempipaikoistani parhaaseen, Artekin sohvaani. Vaimolla on omansa toisella seinustalla. Voi olla että käyttöaste alkaa jo, 46 vuoden makailun jälkeen, näkyä laatutuotteessa. Siis minun puolellani.

Sohvasta näkee vuodenaikojen vaihtelut. Oravapariskunta tomuttaa rajakuusta, niillä on kuusen latvassa pesä.

Mikä tässä on parasta? Ei huoli enää lähteä reissuille. On käytössä oma tyyny ja kotivessan edut.

Olenkin laatinut jälkisäädöksen, että minut tuhkataan sohvassani ja vaimo valuttaa tuhkan tiimalasiin.

Niin hän näkee minun, lopultakin, ahkeroivan.

Hyviä reissuja vain teillekin ja rauhaa:

IMMU

 

 

 

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu