Parinuhteita, osa II

Ihan psykoterapeuttitasolla on pähkäilty voivatko eriheimoiset onnistua keskenään parisuhteessa.
Sitä tuumasimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, askeltaessamme aamukajossa Valkeisenlammen viertä.
Juuri olimme kuulleet, että ystävämme Kyyrysyrjät aikovat lointontua toisistaan. Toki tiesimme että Osku oli Pohjanmaalta ja rouva Varsinais-Suomesta.
– Vaikuttaa epäsuhtaiselta, arvelin. Tiedätkö milloin he alkoivat riidellä?
– Toki. Olinhan todistajana jo heidän häissään, Ojarumpu siihen
Askelsimme. Lankesin kysymään:
– Mitenkä teillä? Rouvahan Etelä-Karjalasta ja sinä Savosta.
– Arkunmittoja otetaan ajoittain jokasessa aviossa toisistaan.
Minä siihen sukkelasti:
– Ja mies pohtii, varsinkin vaatekaupoissa, että olisiko ostettu pikainen rakkaus tullut sittenkin halvemmaksi.
– Joo-o. Taloutta parisuhteetkin jo ovat. Kilisevää vaihtorahaa, ei pysyvää pääomaa.
Ojarumpu virkistyi kohta:
– Mitenkäs teillä? Rouvahan on Pohjois-Karjalasta ja sinä sekasikiögeeneiltäsi savolais-hämäläis-skoonelainen, osittaishurri siis.
– Pirunnyrkin palikat ovat loksahdelleet toistensa lomaan. Vaimo kun paljasti vuosikymmeniä sitten, että iskiessään minut hän oli jättänyt silmät kotiin mutta ottanut korvat mukaan.
– Kaikella on hintansa, naulasi Ojarumpu.
Niin se käy. Kestävä rakkaus kun on aistien runoutta. Heimoista piittaamatta
IMMU