Piskien hallinta

Askelsimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, ikirakkaalla Valkeisenlammella. Aamulla oli lehdessä juttu koirista, siitä kuinka ne yleistyvät hoivakodeissa, lieventävät masennusoireita ja yksinäisyyttä.

Haastateltavana oli ystäväni Kimmo V Hiski-koirineen. Hän oli tuskin matkalla, edes ajatuksissa, hoivakotiin ja tervejärkisenä sanoi, että jos vielä heille hankintaa lemmikki Hiskin jälkeen niin kultakala. Heh!

Koirat ja kissat ovat aina pitäneet minusta ja minä niistä Ihmisistä vaikenen…

Virtasten Roosa-cockeri hyppäsi syliini ja siinä pysyi. Suonioiden Pippuri istui sylissä niin tanakasti, että vessaan pääsy vaikeutui. Kupla ehti kohota otsaan.

Nykynaapurien Nuutisten Martta katsoo heidän ulko-ovensa edessä kiltisti ja kauniina sisään pääsyä vartoen ja vilkaisee ylös kun avaan kopisteluparvekkeen oveeen ikään kuin hyvät huomenet toivottaen.

Onhan eläinten paapominen joskus kuvottavaa. Parempaa kohtelua ne saavat kuin hoitolaitosvanhukset.

Monet käyttävät lemmikistään persoonapronominia ”hän”. Ai armon luoja!

– Mitäs olet mieltä koirista? tiedustelin.

– Mitä on maailmassa vähiten? Haistamattomia koiranperseitä ja aamuja ilman keltaista informaatiota porttini pielessä, Ojarumpu hymähti.

– Me taas, Timjamin ollessa ihan pikkuinen vielä, halusimme koiraa. Soittelin jopa kenneleihin.

– Tiedätkö mikä on muuten uskovaisten koirien tarha. Siionin kennel…

– Aika mauton juttu. No, vaimo kysyi, että mitenkäs sen hajun kanssa. Minä onneton siihen, että kyllä se pian tottuu.

– Ei tullut koiraa?

– Ei. Oletko ikinä harkinnut itse lemmikin hankkimista?

Ojarumpu silmäsi että tihentääkö askellusta vai ei. Ei tihentänyt:

– Olet siis kuullut? Eilen tähdensin puolisolle lemmikkieläimen etuja, etenkin koiran. Lenkkeily laajenisi, lämmin olisi koiran kylki sohvalla ja nöyrä katse silmissä.

– Alan arvata…

– Puolisoni, jonka lantiolla katseesi turhan kiinteästi lepää, muotoili, että ainoa minulle passeli lemmikki, ajoittaiset elämäntapani huomioiden, on täytetty lintu.

Askelsimme ja Ojarummun Puijon rinteelle ulottuvassa katseessa välähti sururaraivo.

Siinä oli samaa kuin Rooman Villa Borghesen eläintarhan häkkiin suljetuilla kotkilla. Silmistä aistii Andien kaipuun.

IMMU