Puukko poskelle
Ystävätärrouvat tapasivat kahvilla. Toinen kysäisi:
– Kummalta olet saanut kauneutesi, isältä vai äidiltä?
Siihen kaunotar:
– Isältä. Hän on plastiikkakirurgi.
Nyt miesten kauneusleikkaukset ovat lisääntyneet. On hiustensiirrot, nenänpienennykset, rasvaimut, kasvojenkohotukset, peniksen jatkamiset.
Villitys viestii ajastamme: lapset eivät halua olla lapsia, aikuiset aikuisia eivätkä ikääntyvät ikääntyviä.
No, onhan totta kun lähimmäisiä vilkaisee, niin väistämättä käy mielessä, että jos Jumala loi ihmisen, hänen on täytynyt olla krapulassa.
Naiset taas uskovat vakaasti, että mies luotiin ennen naista koska kaikesta hyvästä pitää olla luonnos.
Tunnen tyyppejä, jotka takuulla levittävät kurkkunaamion iltaisin kasvoilleen. Heidän kylpyhuoneen kaappiinsa ei pidä vilkaista. Se tulvii voiteita, pillereitä, vilunkiluontaistuotteita.
Ennen pärjättiin Tummelilla. Mikä voide? Käsivoide, lypysvoide, Tummeli
En tunne tarvetta korjailla kehoani, siis arvostella vanhempieni syleilytulosta.
Hiukset pakenevat ohimoilta. En ajele päätä kaljuksikaan koska tytär arvioi, että kalloni ei ole jalonmuotoinen.
Silmälasit sain 12-vuotiaana. Ne oikeuttavat kiereskelmään katkeruuden vällyissä. Siihen katkesi tie, kuten kiusallisen usein valitan, Juventukseen kärkimieheksi.
Paino on ollut viimeiset 40 vuotta 79-82 kiloa. Rasvaimua ei tarvita, persukset eivät roiku.
Painonhallinta hoituu luomuliikunnalla – kävelyllä ja Välimeren menulla. Voin lisätä ruokaan huoletta kermaa, smetanaa ja voita. Ikilaihduttajalle tiedoksi: dieettiruokakin on silloin kelvollista.
Aamuinen kuntopyöräily Chopinin, Bachin ja Mozartin seurassa on ehtaa evästä.
Karvoitus on runsasta. En liiku koskaan lyhythihaisissa paidoissa tai shortseissa etten aiheuttaisi torilla mielenkuohua.
Jos ihan vapaamieliseksi heittäytyisi niin jotain korjausta toivoisi. Jos saisi kumimahan, asbestimaksan ja teräskyr…no, jääköön jatkamatta.
Suvainnette yhtyä siihen, että viis’ ulkonäöstä, tärkeintä on kaunis sielu. Rypyt ovat uskoakseni siellä, missä hymytkin ovat olleet.
Mielenrauhaa
IMMU
Tunnen empatiaa. Oma painoni on myös pysynyt 40 vuotta 3–4 kilon sisällä ilman sen kummempaa tarkkailua. Ehkä meitä on useampiakin.
Edellisen sukupolven lapsilla, sota-ajan koululaisilla, oli ilmeisesti toisin. Kun isäni sai opiskelujen jälkeen vakinaisia töitä, paino nousi puolessa vuodessa yli 20 kiloa.
Ilmoita asiaton viesti