Ramppihuumetta

Askelsin Valkeisenlammen viertä ankarissa tuumissa. Kuinka maailmassa edistytäänkään. Miehet ovat ryhtyneet käyttämään kodinkoneita. Saksassakin muuan pappi on ryhtynyt panemaan olutta pesukoneessa. Parikymmentä litraa mallasjuomaa valmistuu kymmenessä tunnissa. On siinä ehtoollista ilman leipääkin.

Ennen ei kodinkoneilla ollut rinnakkaiskäyttöä. Paitsi yhdellä käsikäyttöisellä – kaulimella, jota jo Justiina Puupää käytti tehokkaasti.

Jo kohta pimensivät haaskalinnut taivaan. Rinnalle rähvelsi näet Ojarumpu, olkaveljeni. Hän oli jokseenkin vapaalla kädellä hahmotellussa tilassa.

– Melko teatteria on nykymeno kuten Orpon hallitussalailut, otin pikaisesti aloitteen.

– Kesäteatteriin tästä aionkin, iski Ojarumpu ällistyttävästi.

– Kesäteatteriin? Sinä? Olemmehan vannoneet välttelevämme kesäteattereita, murrejuhlia, pelimannipäiviä, stand up-hölötystä… Suvaitsetko lainata puhelintasi, niin kilautan terveyssisarelle.

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen ja vaikeni, joten jatkoin rohkeasti:

– Klassikkonäytelmäänkö aiot vain näihin tekotaiteellisten kyläkynäilijöiden moderniin?

Ojarumpu siihen, jo messevästi:

– Klassikkoon. On siinä vähän moderniakin mukana. Jopa vihjailevaa kansankuppilamaista kieltä.

– Onhan tutussa näytelmässä puolensa, myöntelin.

– Jo vain vaikka pääosanesittäjä on solakimmat vuotensa ohittanut. Mutta on tässä tämän iltaisessa esityksessä oma erikoisuutensa.

-Valaisset?

– Käsikirjoittaja, sanataiteen mestariksi osoittautunut, esittää pääosaa, toimii kuiskaajana, koreografina, henkilöohjaajana.

– Mikä sinusta on tuommoisessa teatterissa oleellisinta?

– Oleellisinta minun osaltani on, koska toimin lavastajana, että kulissit ovat kunnossa!

Ehätimme siinä jo Alavan kirkon risteykseen, jossa loittonimme toisistamme.

Vielä ehätin kysymään:

– Moneltako esitys alkaa?

– Puolilta päivin. On siis anoppini jokakesäisen vierailun päivä.

IMMU