Ruhtinaan elämän ydin: ilo, tuska ja armo

Pääsiäinen on hyvä päättää F.M. Dostojevskiin. Hän joutui naulatuksi proosansa ristinpuuhun.

Kertausluvussa oli Idiootti:

F.M. Dostojevskin henkilöitä – ja omaa elämää – leimaa kaksijakoisuus: Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikov Riivaajien Stavrogin ja Karamazovin veljesten Ivan, joka kieltää kaiken edustavat epäilyä – jopa pahuutta.

Vastavoimina ovat Kristus-hahmot, Riivaajien Šatov, Karamazovin veljesten Aljoša ja Idiootin ruhtinas Myškin.

He saavat hyvyydellään ympäristön ymmälleen ja sekasortoon. He herättävät toiset mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa herääjän vihaamaan herättäjää.

Kristus-hahmo on ihminen, jonka on määrä pelastaa kauneudella maailma.

On sanottu, että jos Dostojevski oli itse kuin Raskolnikov, niin ruhtinas Myškin hän olisi halunnut olla.

Kaksijakoisuus paljastuu jo ruhtinaan nimessä: Lev Nikolajevitš Myškin (lev =leijona, myš = hiiri).

Ruhtinas on kaatumatautinen ja ollut lapsena tylsämielinen, Sveitsissä muuan lääkäri onnistuu tekemään hänestä taas ihmisen. Hän palaa Pietariin ja Jepantšinien perhe ottaa toisen hänet suojelukseensa.

Hän kiintyy nuorimpaan tyttäreen Aglajaan mutta myös onnettomaan Nastasja Filippovnaan, jota vetää puoleensa sekä ruhtinaan hyvyys että roistomaisen Rogotžinin ilkeä intohimo.

Nastasja seuraa ruhtinasta Moskovaan mutta hylkää hänet. Rogotžin yrittää murhat ruhtinaan, joka kuitenkin pelastaa kaatumatautikohtaus.

Nastasja ja ruhtinas kohtaavat uudelleen ja vihkimishetkellä Rogotžin ryöstää Nastasjan ja murhaa hänet.

Poliisi löytää murhaajan ja ruhtinaan valvomassa ruumiin ääressä. Tappaja lähetetään Siperiaan ja ruhtinas, joka on muuttunut takaisin idiootiksi, palaa Sveitsiin. Hän on lopulta parantumaton tapaus.

Idiootissa ovat keskeistä kirjailijalle tyypilliset vastakohdat, usko ja järki, alistuminen ja kapina, rakkaus ja viha, hyvä ja paha. Ne liikkuvat kokemisen äärirajoilla.

Hysteeriset kohtaukset, unet, masokistinen kärsimyksen etsiminen ovat aineistoa, joita voi käyttää, ja on käytetty, psykiatrien materiaalina.

Siinä(kin) mielessä Idiootin loppukohtaus on maailmankirjallisuuden intensiivisimpiä. Kaksi epäonnistunutta kosijaa on avuttomina rakastamansa naisen ruumiin äärellä.

Idiootin loppukohtaus on se, jossa Dostojevskin romaanien maailmankuva tiivistyy yhteen hapuilevaan kosketukseen. Siinä ovat läsnä kauneus, tuska, ilo ja armo – kaiken ydin.

IMMU