Savohaava

Matkustussuosituksia höllennettin ja päädyttiin suosittelemaan heille,jotka eivät malta pysyä kotonaan, kotimaan kohteita.
On monta syytä tulla Savoon:
Kateet levittävät Savosta valheita: emme muka kykene nauramaan itsellemme.
No: julistin testamenttaavani aivoni Itä-Suomen yliopistolle. Vaimo: ”Onhan siellä pienikin apu tarpeen.”
Viha on taas niin syvä tunne, että se vaatii merkittävän kohteen, toisen savolaisen.
Eikä kaikkien huoli olla syntymäsavolaisia. Esa Pakarinen (s. Rääkkylän Oravisalo) osoitti kuinka ympäristötekijät ovat yhtä merkittäviä kuin perintötekijät.
Suomen ainoa luomuviljelty rock-muusikko Sakari Saku Kuosmanen syntyi Helsingissä mutta leimallisesti hän on savolainen.
Kuten myös Atik Ismail joka on on luonteeltaan kuin elämän kynttilä, pelkkää sydäntä.
Eikä sovi unohtaa, että Henrik Tikkanen oli sukujuuriltaan savolainen. Isoisoisä Paavo Tikkanen oli Kiuruvedeltä. Hänellä, journalistilla ja kirjailijalla on siellä jopa muistomerkki.
Savolaisperäisyyttä piisasi Henrikissä:
”Ilman itserakkauden / häivääkään / minun on myönnettävä / ettei kukaan ole osannut / ylistää minua niin / etten olisi itse / osannut panna / paremmaksi.”
Heh! Ehtasavolainen.
Minä synnyin Joensuussa mutta isäni oli Kuopiosta ja äiti Heinävedeltä. Niin pirunnyrkin palikat solahtavat toistensa lomaan: nokkeluus ja avuliaisuus, venkoilu ja salaoveluus.
Etelän väellä rapsahtavat posket aknelle kun valmistamme jopa konjakkia. Ihmekös kun jopa ranskan kielessä savoir-faire tarkoittaa taitavuutta, kekseliäisyyttä ja kykyä mukautua eri olosuhteisiin.
Mahtavat sievistelevät etelän jäntevänsuonikkaat salaattisutturat – meillä Savossa suositaan pyöreitä pyknikkoja tai kuten täällä sanotaan: rintavia, reiteviä ja perseviä, joissa piisaa taputtelemista – imaista lisäkeherneet nenäänsä kun voisulalla aateloitu ripakukko matkaeväänä yleistyy.
Mutta katsellaan nyt hötkyilemättä lajinsa.
Yliuuraan työnteon välttelyn savolaiset hallitsevat mutta ovat silti raivanneet kivisimmät pellot, rehkimättä. Kun muut etsivät yhtä dogmaattista ratkaisua, savolainen keksii kymmenen vippaskonstia.
Työläistä hommista selvitään Tom Sawyer –efektillä. Kun vekkulein virkkein uskottelee työn palkitsevuutta, käyvät muut käsirysyyn päästäkseen hikoilemaan.
Jos Luther olisi aloittanut uurastusetiikkansa kylvämisen Savosta, hänet olisi naurettu järkiinsä.
Mikäli piru on Savossa irti, sen annetaan mennä menojaan. Siksi täällä ei juuri esiinny päkistämispohjaisia haittoja kuten peräpukamia.
Savolaisrakkauden aiotous hellyttää. Nuoret, Pietari ja Maria, seurustelivat ja koitti totuuden puhumisen hetki. Pietari aloitti:
-Vaikka nimeni on Pietari en ole mikään pyhä mies.
Siihen Maria:
– Vaikka nimeni on Maria, en ole enää…
Kesken lauseen hän punastui suloisesti ja he elivät Savossa pitkän onnellisen elämän.
Eli: kun muut heimot joutuvat puheisiin savolaisen kanssa, se asettaa heidät mittoihinsa. Kukin saa merestä vain sen verran kuin hänen kippoonsa mahtuu.
Voekee lajinsa