Savohaava

Kuopio on valittu Suomen toiseksi vetovoimaisimmaksi kaupungiksi Tampereen jälkeen. Olen varmistanut tulpamestaruuden: tytär asuu Tampereella.
Isän ja äidin puolelta minä olen täyssavolainen mutta synnyin Joensuussa. Pahin mahdollinen yhdistelmä? Savolaisgeenit, ympäristövaikutteet Karjalasta.
Tänne nuorena kuolleen isäni kotikaupunkiin tulin 1975. Se on kiitos elämästä hänelle.
Kuinka ollakaan O.W. Reuter (1850-1913) luonnehti: Savolainen on pohjaltaan vain hämäläläisellä lisätty, ehkei aina juuri parannettu laitos kantaisästään karjalaisesta.
Yhä kuvitellaan, että savolaisten arki on pelkkää juhlaa ja täällä syödään päivittäin uunilämmintä kalakukkoa, jonka päälle valutetaan voisulaa.
Ei se niin mene. Savolaisten tie helvettiin on kivetty, kuten muillakin, vastoinkäymisillä.
Otamme päivityksen elämän eri osa-alueilta:
Unto ajoi auton katolleen pöpelikköön. Hän pääsi ulos mutta Simo juuttui kiinni ja alkoi huutaa:
– Missee minun piä, missee minun piä?
Unto hermostui kesken auttamisen:
– Ou hiljoo! Ei se ettäällä oo kun iäni kuuluu.
Juho lähti lomallaan Genesaretinjärvelle. Mieli teki soutelemaan ja hän kysyi veneenvuoraajalta hintoja.
– Satanen puolelta tunnilta.
– Ei heleketissä, ällistyi Savon poika.
– Mutta ajatelkaapa, että Jeesus sentään käveli tämän järven poikki.
– Ei ihme, että käveli noilla veneenvuokrilla, Juho muotoili.
Kallen vaimo korisi viimeisiään kuolinvuoteella mutta sai sanotuksi:
– Muista että minun hautajaisissani ei viinaa viljellä.
– Pitikö sinun sekin päivä minulta pilata, Kalle loukkaantui.
Nuori pastori pysäytti Väinölänniemellä Kallen ja valitti:
– Sinulla on seitsemän lasta ja meillä ei yhtään vaikka joka ilta polvistumme rukoilemaan taivaan isältä perillistä.
Kalle tuumasi hiljaisessa mielessään, että neuvooko vai ei. Neuvoi kuitenkin:
– Voephan sitä rukkoilla ahkerasta mutta kyllä naijakkin pitäisi.
Vilikki teki kuolemaa. Paikalle kutsuttiin pappi. Tämä huomasi sängyn jalan juuressa puoliksi juodun jallupullon ja kiihtyi kysymään:
– Tuoko se on Vilikin viimeinen lohtu?
– Ei, on minulla komerossa toinen.
Jussi ja Ossi pohtivat Kuopion tiivisrakentamista.
– On siinä etu- ja takapuolensa.
– Että mitenkä?
– Kun avaa ikkunan yltää, muka epähuomiossa, taputtamaan naapurin avatusta ikkunasta kaunista rouvaa pyllylle.
Kuopiolaisrakkaus hellyttää. Nuoret, Pietari ja Maria, seurustelivat ja koitti totuuden puhumisen hetki. Pietari aloitti:
-Vaikka nimeni on Pietari en ole mikään pyhä mies.
Siihen Maria:
– Vaikka nimeni on Maria, en ole enää…
Kesken lauseen hän punastui suloisesti ja he elivät Kuopiossa onnellisen elämän.
Kun muut heimot joutuvat puheisiin savolaisen kanssa, se asettaa heidät mittoihinsa. Kukin saa merestä vain sen verran kuin hänen kippoonsa mahtuu.
Voekee lajinsa, rauhassa:
IMMU
0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu