Savohaavat

HS kertoi että Pohjois-Savon sairain alue Suomessa.

Älkää huoliko.Valaisen, ihan pirullista luonnettani, mikä minut saa täällä hyvälle mielelle. Nämä ovat niitä tekoja;

Kateet levittävät Savosta valheita: emme muka kykene nauramaan itsellemme.

No: julistin testamenttaavani aivoni Itä-Suomen yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle.

Vaimo: ”Onhan siellä pienikin apu tarpeen.”

Viha on taas niin syvä tunne, että se vaatii merkittävän kohteen, toisen savolaisen.

Eikä kaikkien huoli olla syntymäsavolaisia. Esa Pakarinen (s. Rääkkylä) osoitti kuinka ympäristötekijät ovat yhtä merkittäviä kuin perintötekijät. Suomen ainoa luomuviljelty rock-muusikko syntyi Helsingissä mutta leimallisesti hän on savolainen, asuukin Siilinjärvellä.

Minä synnyin Joensuussa mutta isäni oli Kuopiosta ja äiti Heinävedeltä. Savolaisgeenit ja ympäristövakutteet Karjalasta.

Pahin mahdollinen yhdistelmä mollaavat monet.

Mutta niin ovat pirunnyrkin palikat solahtneet toistensa lomaan: nokkeluus ja avuliaisuus, venkoilu ja salaoveluus.

Etelän väellä rapsahtavat posket aknelle kun valmistamme jopa konjakkia. Ihmekös kun ranskan kielessä savoir-faire tarkoittaa taitavuutta, kekseliäisyyttä ja kykyä mukautua eri olosuhteisiin.

Mahtavat sievistelevät etelän jäntevänsuonikkaat salaattisutturat – meillä Savossa suositaan pyöreitä pyknikkoja tai kuten täällä sanotaan: rintavia, reiteviä ja perseviä, joissa piisaa taputtelemista – imaista lisäkeherneet nenäänsä kun voisulalla aateloitu ripakukko matkaeväänä yleistyy.

Mutta katsellaan nyt hötkyilemättä lajinsa.

Yliuuraan työnteon välttely on taitolaji. Savolaiset hallitsevat sen mutta ovat silti raivanneet kivisimmät pellot, rehkimättä. Kun muut etsivät yhtä dogmaattista ratkaisua, savolainen keksii kymmenen vippaskonstia.

Työläistä hommista selvitään Tom Sawyer –efektillä. Kun vekkulein virkkein uskottelee työn palkitsevuutta, käyvät muut käsirysyyn päästäkseen hikoilemaan.

Jos Luther olisi aloittanut uurastusetiikkansa kylvämisen Savosta, hänet olisi naurettu järkiinsä.

Mikäli piru on Savossa irti, sen annetaan mennä menojaan. Siksi täällä ei juuri esiinny päkistämispohjaisia haittoja kuten peräpukamia.

Savolaisrakkaus hellyttää. Nuoret, Pietari ja Maria, seurustelivat ja koitti totuuden puhumisen hetki. Pietari aloitti:

-Vaikka nimeni on Pietari en ole mikään pyhä mies.

Siihen Maria:

– Vaikka nimeni on Maria, en ole enää…

Kesken lauseen hän punastui suloisesti ja he elivät Savossa onnellisen elämän.

Kun muut heimot joutuvat puheisiin savolaisen kanssa, se asettaa heidät mittoihinsa. Kukin saa merestä vain sen verran kuin hänen kippoonsa mahtuu.

Voekee lajinsa. Kuopiossa ja Pohjois-Savossa:

IMMU