Snellman ja juuttuko ihminen

Aamulla parhain

Suomalaisuuden ja Snellmanin päivä, kello tuskin kuusi. On poikkeusaamu, ohitan Valkeisenlammen, suuntaan Snellmanin patsaalle.

On aika vahvistaa ajatteluaan Snellmanin kirkastuksella:

Suomi ei voi saada mitään aikaan väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.”

Olin yöllä kerrannut Rauol Palmgrenin teosta Suuri linja vuodelta 1948. Se oli kirja josta Kekkonenkin toivoi uusintapainosta ja sai sen.

Snellmanin osuuden Palmgren otsikoi kapitalismin läpimurroksi.

En kopioi kirjaa tähän kuin vain vähän.

Jokaisella suurella ajattelijalla on oppilaansa, oikeaoppiset seuraajansa, puustaavi uskolliset jäämistönvartija, jotka kynsin hampain taistelevat jokaisen yksityiskohdan yleispätevyydestä.

Vielä Palmgren ottaa esille Marxin, jonka tämmöisiä opetuslapsia ajatellen kerrotaan kauhistuneena huudahteneen: ”Minä en ainakaan ole mikään marxilainen.”

Oliko Snellmansitten se snellmanilainen, joksi häntä jälkikäteen muokattiin?

Tämäivojen aikidoksi luokiteltava Palmgren luotaus antaa siihen vastauksia, ei yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Puiston keskellä odottaa J.W. Snellman. Hän ilmiselvästi hymyilee alakuloisesti ja ikään kuin muistuttaa Danten sanoista:

Helvetin esikartano on täynnä enkeleitä, jotka eivät olleet uskollisia Jumalalle mutta eivät uskaltaneet tätä uhmatakaan. He ovat ihmisiä joiden elämästä puuttuu häpeä ja kunnia.”

Snellmanin edessä palautui mieleen alituisesti kiinnostava kysymys: Voiko ihmistä muuttaa ti edes parantaa?

Asian perinpohjaisesti sotkemiseksi kerron tästä aamusta, johon heräsin tömähtäen kuin telkkä pönttöönsä.

Nykytyöpaikoilla on taas joka aamu on ajettava itsensä sisään nöyryyttämiskulttuuriin. Mielevä hymy kätkee hihapuukon, keskinkertaiset kyvyt ja kyltymättömän kunnianhimon.

Älä siis uskoudu huolinesi enää kenellekään. Valtaosa ei piittaa, jotkut tulevat murheistasi vain tyytyväisiksi. Tee siis yksi ihminen päivässä iloiseksi; aloita itsestäsi.

Yleinen mielipide on termi, jota sopii karsastaa. Jos jonkun mielipiteestä tulee yleinen, onko hänellä tiedossa totuus vai onko hän vain onnistunut levittämään erehdyksensä laajimmalle?

Yleisen mielipiteen hyväksyminen on hyvää käytöstä. Sellainen hyvä käytös on lurjuksen viimeinen lymypaikka.

Tämänkin ”keskustelu” Snellamnin kanssa palutti mieleen:

Ehkä sittenkään ei ole mahdotonta, että yksittäiset teot, joita kukaan ei näe, eikä ymmärrä, luovat maailman harmonian.

Mielessä kertautuu myös: Sisäinen kauneus ei ole teennäistä pingottunutta pärjäämistä, vaan aitoa, vähäistä hyvänsuontoa, keskeneräistä ja siksi myös täydellisyyteen suostuvaa. Maailman kuuntelemista, kannattamista, osallisuutta.

Rauhaa suomalaisuuden patsaalle:
IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu