Sotia kohti vai lauhaa rajalle

En ole ikinä kokenut ryssänvihaa tai harjoittanut neuvostovastaisuutta. Nykytilanteessa olen puoleni valinnut – Ukrainan puolen.

Silti en hakeudu ampumaradalle tai reserviläisjärjestöihin.  Ne ovat Nato-kiimaisille. Mahtaisi kiilusilmäiselle nuorille tulla äitiä ikävä, jos he joutuivat etulinjaan.

Kävin RUK:n ja opin kerralla: viha vaatii seurakseen vihaa, rakkaudelle riittää ihan pelkkä rakkaus.

Minusta ei ole tahtimarsseille tai riehumaan barrikadeille. En tehnyt niin kun USA kävi häviämässä Vietnamissa tai turmeli mainettaan Irakissa.

USA:ssa sotiminen on aina ollut tapa opettaa kansalaisille maantietoa. Sodat käydään kaukana kotoa.

Lukiossa opettelin venäjää kolme vuotta ja matkustin läpi Siperian Anton Tšehovin jäljissä ja muutenkin Neukkulaa laveasti. Kielikursseillaki kävin Leningradissa.

Venäjä on kaunis kieli siinäkin, että meillä on miesten niminä Usko, Toivo, Armas. Venäjässä ne ovat naisnimi: Vera, Nadetžda, Ljubov.

Voisin toki kertoa hörähdellen lutikoista ja russakoista kielikurssiasuntolassa tai Viipurin aseman vessan pöyristyttävästä lemusta.

Tai KGB:n miehestä joka seurasi minua Moskovassa. Menin metroon, hän luki, muka, Pravdaa. Nousin metrosta ja luikahdin takaisin. Pravdamies seurasi kärppänä. Metron portaissa totesin, että kiintoisa lehti se on Pravda. Hän ynähti ”mhmhmhm” ja katosi. Ei seurattu sen jälkeen.

Yhä muistan lämpimästi ystäviäni.

Sodasta ei pitäisi kai heittää huulta mutta Putinia seuratessa voi keventää (?). Mieleen pulpahtikin, että hän ei saanut rauhaa ennen kuin pääsi sotimaan.

Hänen Ukraina-päätöksensä pohjasi kai tähän: Meidän on tuhottava Kiova pelastaaksemme sen.

Josko näinkin on käynyt:

Ei sota yhtä miestä kaipaa, tuumasi Vasili kun lähti Kalashikov palttoon alla väijyyn Kremlin portille.

Josko Putinissa paljastui masokistin piirteitä Ukrainassa. Hän ottaa mieluummin selkäänsä kuin syö.

Nyt Putin pui erehdystään: Näyttää että yksi ukrainalainen vastaa kahtakymmentä venäläissotilasta. Suomessa olisi ollut puolta helpompaa koska yksi suomalainenn vastaa kymmentä ryssää.

Venäläissoturien aamukahvi Ukrainassa. Pannaan mukin pohjalle kopekka ja päälle kahvia sen verran, että se häviää näkymässä. Sitten vodkaaniin paljon, että se näkyy taas. Nautitaan sotilaallisen ripeästi ja hurmekentille!

Kuinkas Erno Paasilinna vääntelikään vanhaa iskulausetta: Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan.

Siis rauhaa. On tärkeää, että veri virtaa. Vuodattamatta.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu