Sovitusknoppi

Keväällä kuka tahansa voi profetoida nähneensä valon, säkeisti taannoin ystäväni Kejos-Pekka.
Itsekin villiinnyin ylilyöntiin. Askelsin osuuskauppaan hankkiakseni talvisten mustien suorien housujen tilalle keväiset mustat suorat housut.
Poikkeuksellisesti, oli siinä virkeäsilmäisellä myyjättärelläkin osuutensa, päätin sovittaa housuja.
Tositarvetta siihen ei ollut. Turo on valmistanut vuosikymmeniä minulle – kuka lie salapäin ottanut mitat – numeron 52 B-housuja.
Valitsin sovituskoppirivistä takimmaisen ja leväytin verhon auki.
Siellä oli nuoripari laventanut sanan sovituskoppi merkitystä ollen tuhdissa syleilyssä.
Säilytin mielentyyneyteni, kiitos äidin antaman tapakasvatuksen, suljin verhon ja askelsin rivin toiseen päähän omaan sovitustoimeeni.
Toki ymmärrän pikaisen rakkauden tarpeen. Eikä tässä tapauksessa, olivat menossa hiljaiset aamutunnit, liekö asiasta ollut osuuskaupallekaan haittaa.
Voihan myös olla, että nuoripari halusi valita herralle vihkipuvun yhteistuumin, mutta sovituskopit kun ovat niin ahtaita, niin eihän niihin mahdu kaksi ihmistä kuin sisäkkäin.
Astuimme kopeista ulos yhtaikaa. Neidon posket punersivat kuin ketoneilikat.
Panepa siihen tilanteeseen käytösvajeinen henkilö! Jo hän olisi virnuilmeillään ikään kuin tiedustellut että oliko sopivaa kokoa.
Minä kokoilin yhä täsmämitoilleen sopivat housuni, maksoin ja loittonin.
En tiedä päätyikö nuoripari ostamaan mitään. Kauppa-aktihan oli, tavallaan, jo hoidettu.
Pikkuisen kytöä tapaus jätti.
Viikon päästä osuuskaupassa seuraani hakeutui viehättävä neito, jota olen kauan etä- ja salarakastanut.
Hän kertoi lukeneensa vuosikausia jorinoitani ja halusi tutustua minuun ”syvemmin”.
Minä, yhä sovituskoppimuistojen kuumottamana, ehdin ajatuksissa jo sinne, mistä säädyllisyyteni estää mainitsemasta.
Mutta faktat olivat tutun tylyt. Seireeni halusi vain keskustella kanssani kauniista sielusta ja sen katoavaisuudesta maailman piinassa.
Josko se on hyvä niin.
Mutta kevät on, taas kerran, suruaikaa. Vaikka sydän roihuaa, niin kukaan ei riennä lämmittelemään sen ääreen.
Rauhaa, sovitellen:
IMMU
0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu