Sukuhuolielämä

Askelsimme, me viideltä heräävät, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, aamupimeässä Valkeisenlammella. Pikkupakkasta terästi tuuli.

Mutta tuumasimme Olaus Petrin hengessä, että pohjatuuli karkaisee ruumiin, puhdistaa veret, virkistää aivot, kuivaa vahingolliset nesteet.

Otin aloitteen:

– Ottivat prinssi Andrewilta riettailun vuoksi pois sotilasarvon. Häntä ei saa kutsua enää ”hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen”

– Libido on aina ollut brittihovissa kurssissa. Vaikkapa prinsessa Margaretin villeinä vuosina ja Dianan ja Charlesin ulkoistettuina paritteluaikoina. Muistanet millä nimellä kansa kutsuu Buckinghamin palatsia.

– Nokkelaa on väki. Fuckinghamin palatsiksi.

– Kuinka on itsesi laita kun näillä kymmenillä moni alkaa pelätä korviin asti venyvän luomuerektion hiipuvan ja kusikaarikin loivenee?

– Luotan lempilajini futiksen oppeihin. Riplailusta on naatittava ennen kuin laakasee.

Ojarumpu jo myhäili:

– On se niin että naisen keho on pyhäkkö sivukappeleineen eikä mikään puolimatkan krouvi. Jo Henrik Tikkanen yltyi kysymään, että miksi mies haluaa kuuman rakastajattaren mutta ei tee mitään että hänellä olisi mielikuvitusrikas viriili rakastaja.

– Lienet aistinut kuinka junttikansa puhuu samassa lauseessa halveksivasti poliitikoista ja huorista.

– Jo vain. Mutta kukapa heistä ei kiiruhtaisi näiden tykö tarvitessaan heidän palvelujaan.

Alavan kirkon luona erosimme kohti puolisoidemme tuoksuvia sylejä, no, ainakin mielikuvituksissa…

Rauhaa vuoteessa, ei ikinä piina- tai höyläpenkiksi muuttuneessa:
IMMU