Syyspunelmain

Tämä on kaikille muille paitsi heille jotka kiljuvat: Vielä on kesää jäljellä.

On sitä. Mutta pian sen kuulee, aamun metallisen helähdyksen.

Syksy syksyltä se todistuu: valo on maalareista suurin. Se antaa harmaalle sävyt, puille ruosteenpunaiset uhritulet, kyyhkysenharmaat aamut.

Musiikissa lyyrinen huilu vaihtuu kiihkeäksi viuluksi, fagotin huumori sellon surumieliseksi kutsuksi. Matkakappelissani Valkeisenlammen äyräällä rakentaa piano paimenmajaa.

Kun syysapeaa lähimmäistä seuraa alkaa epäillä että jos Jumala loi alakuloihmisen niin syysaamun krapulassa.

Sielullinen syyssuolihuuhtelu korvataan teennäisharrastamalla.

Moni hoksaa olohuoneen seinässä täkänää uupuvan tyhjiön.

Joku aloittaa espanjan kieliopinnot ja päätyy tilaamaan aurinkorannalle lihapullia – suomeksi.

Kirjoitukset muuttuvat ilkeiksi ja yleisönosastot nimimerkkiampujien tulitusareenoiksi. Mitä yksioikoisen ilkeämpi on, sitä kehutumpi!

Syysmyönteinen kokeekin itsensä syrjityksi. Henkiset kurahaalarit ovat pelastukseni.

Kun panikoija sinkoilee syysdepressiosta kaamosmasennuksen kautta kevätväsymykseen, siirtyy elämänhallitsija portaattomasti vuodenajasta toiseen:

Pian putoaa puista kiinteistönomistajien jäsenlehti. On ilo nostaa vaimolle ruohonleikkurin tilalle harava.

Kun virittää valot vuorimäntyyn, kohta ulvahtaa irtorakki: ”Jumankeuta, valaistu vessa!”

Kohta loihdin perinteiset kynttiläillalliset, joiden aiheuttamasta kateudesta Pokka pitää -sarjan Hyacinth ei toipuisi.

Tarjolla on aina poronkieltä. Uuden vierasperheen rouvan tiedustellessa mistä on peräisin marinadin jälkimaku, voi tyydyttää tiedonjanon maininnalla, että kyseessä on urosporon kieli.

Entä syyslohtu?

Sanna Marin, sädehtivä.

Vai onko aika tunnustaa taas läsnäolevan kaipauksen kohde, kerrata Jaan Kaplinskin valoisat säkeet, kuin molemmille elämäni suurille rakkauksille, kesälapsia he ovat, omistaen:

”Ole sinä / minun olematon lapsuuteni. / Pehmeä hyvä / kevyt / kesäyö / joka peittää minut suurilla / äärettömillä siivillään.”

Taustalla soi Joseph Haydnin Luominen: siinä kujertaa onnellinen kyyhkyspari ensilempeään, pensaasta kuuluu satakielen laulu. Arkkienkeli Gabriel vakuuttaa, ettei murhe paina vielä sen rintaa, hurmaava laulu ei sisällä vielä valitusta.

Poissa on pelko, että tänään olet alttarivaate niin joko huomenna kynnysmatto.

Elämän syksy on suurenmoista – sittenkin!

IMMU