Terassipelit

Kristilliset ovat vastaan muistamatta kuinka Jeesus piti alkoholista ja muutti Kaanaan häissä vedenkin viiniksi.

Me muut nautimme yhden Mustekaladrinkin. Se on kuusi lonkeroa.

Tuo kirvoitti kesämuistelon lapsuusajalta H:n kirkonkylässä.

Käytiin Varkaudessa työsaapasostoksilla – eno Otto, Tirkkos-Emppo ja minä maskottina ja kulissina.

Ajettiin Kettus-Vännin Volga-taksilla edestakaisin. Miesten jalkojen juuressa kilahteli.

Pois jäätiin Empon henkilökohtaisen kesäterassin, maitolaiturin, kohdalla.

Miehet istahtivat ja korkkasivat. Minä ehätin kysymään, että mitä se on. Latojuomaa miehet vastasivat näyttäessään etikettiä. 11 latoa siinä oli.

Vaikka ei ollut helluntai he saivat pullosta kielillä puhumisen lahjan.

Minulle annettiin Pommac-pullo.

Kohta pysähtyi kohdalle pölyinen Mersu ja ulos kyöräytyi pukumies ja sanoi:

– Annan viisikymppiä tuosta pullosta. Olen mökille menossa ja Alko ehti sulkea.

Otto pyöräytti päätään.

– Satanen ja tiedättekö, että viina on hitaasti tappava myrkky.

– Minnekäpä tässä kiire, kommentoi Emppo sävyisästi.

– Kaksi satukaista! Tiedätte kai mitä viinan väärinkäytöstä seuraa?

Emppo puntaroi asiaa ja avautui:

– Vaimo kaatoi kerran pullonjämät viemäriin ja siitähän seurasi…

– … emäriita, täydensi Otto messevästi.

Pukumies asettui Mersuunsa ja tuhahti häijysti silmäten:

– Maalaismoukat!

Eno ja Emppo silmäsivät toisiaan ja eno naulitsi tilanteen:

– Johan oli viinalle perso mies.

Otimme. Minä Pommacia tallentaen tilanteen alati moisessa seurassa lisääntyneiden tarina-aarteistojen joukkoon.

Rauhaa ja terassipelejä vain kaikille.

IMMU