Terassipelit

Kapakoitsijat manailevat koronaa verratessaan tulosaraketta hellekeväitten voittoihin. Kaukana ovat ajat, jolloin väki kokoontui nauttimaan porukalla kesän suosikkidrinkkiä Mustekalaa – kahdeksaa lonkeroa siis.

Varhaisin ”terassikokemukseni” on vuosikymmenten takaa. Oltiin käyty Varkaudessa työsaapasostoksilla – enot Otto ja Vilikki. Tirkkos-Emppo ja minä, siis maskottina ja kulissina.

Ajettiin Kettus-Vännin Volga-taksilla takaisin H:n kirkonkylään. Miesten jalkojen juuressa kilahteli.

Pois jäätiin Empon henkilökohtaisen kesäterassin, maitolaiturin, kohdalla.

Miehet istahtivat ja korkkasivat. Minä kysymään, että mitä se on. Latojuomaa miehet vastasivat näyttäessään etikettiä. Pidettiin matematiikan tunti: yksitoista latoa siinä oli.Minulla annettiin Pommac-pullo.

Kohta pysähtyi kohdalle pölyinen Mersu ja ulos kyöräytyi pukumies ja sanoi:

– Annan satasen tuosta pullosta. Olen mökille menossa ja unohdin käydä Alkossa.

Otto pyöräytti päätään.

– Kaksisataa ja tiedättekö, että viina on hitaasti tappava myrkky.

– Minnekäpä tässä kiire, kommentoi Emppo sävyisästi.

– Viisi satukaista! Tiedätte kai mitä viinan väärinkäytöstä seuraa?

Emppo puntaroi asiaa tovin ja avautui:

– Vaimo kaatoi kerran pullonjämät viemäriin ja siitähän seurasi…

– … emäriita, täydensi Otto messevästi.

Pukumies asettui Mersuunsa ja tuhahti häijysti silmäten:

– Maalaismoukat!

Eno ja Emppo silmäsivät toisiaan ja eno naulitsi tilanteen:

– Johan oli viinalle perso mies.

Otimme. Minä Pommacia tallentaen tilanteen alati moisessa seurassa lisääntyvien tarina-aarteistojen joukkoon.

Terassikelejä vain kaikille.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu