Tuomiopäivän sivullinen

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, sivulliseksi. Minulla ei ole sitoumuksia minnekään. En siis ole kiitollisuudenvelassa kenellekään.

Siksikin Albert Camus on nuoruudesta asti ollut kirjallinen kiintymykseni kohde.

Camus syntyi 1913 Algeriassa ja eli siivoojana työskennelleean leskiäitinsä kanssa.

Hän liittyi Algerian kommunistiseen puolueeseen mutta erotettiin siitä. Sittemmin hän näki muodikkaassa kommunistisessa liikkeessä vain yhden totalitarismin muodon,

Hän asui vuodesta 1942 lähtien Ranskassa. Maahanmuuttaja siis!

Nobelin kirjallisuuden palkinnon Camus sai 1957. Hän kuoli auto-onnettomuudessa 4.1.1960.

Camus kirjoitti kolme romaania. Sivullinen, Rutto ja Putoaminen. Ne löivät kaikki Ranskan kirjallisuuden myyntiennätykset.

Hänet tunnetaan myös esseestä Sisyfoksen myytti. Sisyfos karkaa kahdesti Manalasta. Kuolema hakee hänet takaisin. Rangaistukseksi Sisyfos joutuu vyöryttämään kiveä vuoren huipulle ja aina se vierii takaisin alas.

Romaania Sivullinen on sanottu eksistentialismin manifestiksi.

1970-luvulla ranskalaisopiskelijat valitsivat Camus’n kirjailijaksi, joka on vaikuttanut eniten heidän elämäänsä.

Kirja alkaa äidin kuolemasta. Poika, algerilaistaustainen Mersault joka elää tavallista elämää: syö, tapaa Marien, tupakoi, käy työssä. Hän ampuu sitten miehen hengiltä aurinkoisena iltapäivänä silkasta sattumasta.

Camus kertoo kuinka mies lopulta tuomitaan syystä, että hän on yhteiskunnan mitallisuuden ulkopuolella.

Camus totesi, että Mersaultin hahmossa on yritetty kuvata ainoaa Kristusta, jonka ansaitsemme.

Putoaminen on monologi. Muuan kirjan teemoista on tekopyhyys. Tuomari Clamence kertoo aikaisemmasta elämästään ja siihen tulleesta säröstä. Hän koki itsensä naurunalaiseksi joutuneeksi narriksi. Hän ryhtyi katumuksentekijätuomariksi. Narsisti alkoi syyllistää muita vapautuakseen itseriittoisuudestaan, josta oli tullut taakka.

Romaani kuvaa epäaitouden ilmapiiriä, joka on läsnä nykyihmisen itsetietoisessa olemisessa. Järki ja tunne, arki ja pyhä, eivät kohtaa. Se on syöksymistä kohti patologista ihmiskuvaa.

Camus inhosi tendenssiromaaneja. Absurdi luovuus on toista. Se on sitkeää kapinaa ihmisen ehtoja vastaan. Vaaditaan tietosuutta, sisua, itsekontrollia, askeesia kun tavoitteena on päästä lähelle alastonta todellisuutta.

Camus vieroksui aina älykköinä esiintyvää pöhöegoista ja itsensä yliarvioivaa roskaväkeä, heitä, joiden julkilausumat ovat aina poliittisesti korrekteja.

Camus’ romaani Putoaminen sisältää erään elämän jatkumisen peruslauseista:

”Älkää odottako tuomiopäivää, se on joka päivä.”

IMMU