Tuomiopäivän sivullinen

4.1.1960 kuoli auto-onnettomuudessa kirjailija ja oikea filosofi Albert Camus. (s. Algeriassa 1903). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1957. Hänen kuolinpäivänsä on minulle aina hiljaisen hetken päivä.

Camus kirjoitti kolme romaania. Sivullinen, Rutto ja Putoaminen. Ne löivät kaikki Ranskan kirjallisuuden myyntiennätykset.

Hänet tunnetaan myös esseestä Sisyfoksen myytti. Sisyfos karkaa kahdesti Manalasta. Kuolema hakee hänet takaisin. Rangaistukseksi Sisyfos joutuu vyöryttämään kiveä vuoren huipulle ja aina se vierii takaisin alas.

Se taitaa olla paitsi avain Camus’n niin monen omaan elämään.

Sivullista on sanottu eksistentialismin manifestiksi.

1970-luvulla ranskalaisopiskelijat valitsivat Camus’n kirjailijaksi, joka on vaikuttanut eniten heidän elämäänsä.

Kirja alkaa äidin kuolemasta. Poika, algerilaistaustainen Mersault, elää sen jälkeiset päivät tavallista elämää: syö, tapaa Marien, tupakoi, käy työssä. Hän ampuu sitten miehen hengiltä aurinkoisena iltapäivänä silkasta sattumasta.

Camus kertoo kuinka mies lopulta tuomitaan syystä, että hän on yhteiskunnan mitallisuuden ulkopuolella.

Camus totesi, että Mersaultin hahmossa on yritetty kuvata ainoaa Kristusta, jonka ansaitsemme.

Putoaminen on monologi. Muuan kirjan teemoista on tekopyhyys. Clamence kertoo aikaisemmasta elämästään ja siihen tulleesta säröstä. Hän koki itsensä naurunalaiseksi joutuneeksi narriksi. Hän ryhtyi katumuksentekijätuomariksi. Narsisti alkoi syyllistää muita vapautuakseen itseriittoisuudestaan, josta oli tullut taakka.

Putoaminen on parodinen omakuva ja katumussatiiri. Siinä näyttäytyy dostojevskilainen kaksijakoisuus. Alun perin Clamance on sorrettujen ja solvattujen puolustaja ja halveksii tuomareita. Kunnes alkaa jakaa tuomioita oikealle ja vasemmallekin.

Romaani kuvaa epäaitouden ilmapiiriä, joka on läsnä nykyihmisen itsetietoisessa olemisessa. Järki ja tunne, arki ja pyhä, eivät kohtaa. Se on syöksymistä kohti patologista ihmiskuvaa.

Camus inhosi tendenssiromaaneja. Absurdi luovuus on toista. Se on sitkeää kapinaa ihmisen ehtoja vastaan. Vaaditaan tietosuutta, sisua, itsekontrollia, askeesia kun tavoitteena on päästä lähelle alastonta todellisuutta.

Camus vieroksui aina älykköinä esiintyvää roskaväkeä, heitä, joiden julkilausumat ovat aina poliittisesti korrekteja.

Camus’ romaani Putoaminen sisältää erään elämän jatkumisen peruslauseista:

Älkää odottako tuomiopäivää, se on joka päivä.”

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu