Unta tupaan

On tutkittu, että suomalaiset nukkuvat vähemmän kuin ennen. Myös nukahtaminen on vaikeaa.

Aamun Hesarissa esitellään tutkimuksia, joissa todistetaan, että seitsemän tunnin yöunet vaalivat älykkyyttä, kaalissa ruplattaa vilkkaasti.

Nukkumiseen ja makailuun liitetään pejoratiivinen termi löhöily. Laveauniset ovat vaaraksi. Pelätään että paljon nukkuvat vain lepuuttavat yhteiskunnallisiin taistoihin valmistautuessaan aivojaan, toiseksi rakkainta elintään.

Minä kylläkin olen sängyssä parhaimmillani – nukahdan nopeasti, uinun sikeästi enkä heräile joka rapsahdukseen.

Puoliso joskus nyhtää aamuisin olkavarresta, että onko aikomus tänään kirjoittaa tai sahailla oksia pihapuista.

Ravistaudun irti sanoen, että kaikki aikanaan ja yritän tarrautua takaisin uneen, jossa Kerttu Kotakorpi ja Mette Mannonen tanssivat pöydällä luoden katseita, joiden antamasta lupauksesta ei ole epäilystäkään.

No, ilmoista puhumiseksi se on alkanut luisua.

Sanotaan, että hyvä omatunto on paras päänalunen. Siksi unettomuus onkin tuttu ongelma poliitikoilla ja elinkeinoelämän isoilla pojilla.

Humalassa ei kannata mennä nukkumaan. Toisalta taas täysraitis ei tajua kuinka mukava on herätä ylihuomisaamuna selvinpäin.

Päiväuniaan ei kannata paljastaa. Jos hyppää ilosta ilmaan unelmiensa myötä, niin aina on joku syntymäyrmy ujuttamassa jalan alle lehmänläjää.

Kirjallisuudessa olen tavannut esikuvallisia unihenkilöitä. Tuntemattoman sotilaan Rokkaa en ihaile tappamistaitojen vuoksi vaan siksi, että hän oli pikauninen. Ylivoimainen on ollut kuitenkin Gontšarovin Oblomov. Makailu ei ikinä karkottanut hänen kasvoiltaan pehmeyttä; sielu kuvastui selkeänä ja kirkkaana silmistä, hymystä, pään ja kätten jokaisesta liikahduksesta. Kateeksi on käynyt. Olkaveliainesta!

Vuode on mainio paikka muutenkin. Minulla oli työtoveri, joka vietti petissä jopa ruokatunnit. En mene takuuseen, että hän nukkui.

Työssä olevat natisevat että tarvitaan lepohuone. Mutta lepäily onnistuu, monelta lumeahkeroijalta nytkin. Suvainnette täsmentää, että parempi kahdeksan tuntia töissä kuin kokonaan ilman unta.

Kuolemista unen rajamailla tulee tuumailleeksi. Tutkimukset eivät tue unta kuoleman veljenä. Laveauniset elävätkin pitempään kuin ainaiskiirehtijät. Tässä joutuu vielä hommiin kun kantaa hautaan kiireisiä kirppujen jahtaajia.

Sanotaan että ikääntyessään ihminen viisastuu. Minulla se ilmenee kykynä torkahtaa iltapäiväisin puoleksi tunniksi.

IMMU