Menneeseen kaivataan taas vaikka nostalgia on vain hometta. Toisaalta Suomessa tehdään tiuhaan uudistuksia, ettei itse ongelmiin tarvitse puuttua.

Suvainnette tarkastella tilannetta menneen ja nykyisyyden kaksoisvalaistuksessa.

Ennen tehtiin kotiruokaa. Nyt ovat mikrouunieinekset.

Ennen lapset lukivat satuja. Nyt on älypuhelin.

Ennen oli punnittuja mielipiteitä. Nyt on höläytetään twitterissä.

Ennen tehtiin tv-ohjelmia. Nyt on uusintoja.

Ennen oli huumoria. Nyt on stand-up.

Ennen väsytti ja vit…no, otti päähän. Nyt ollaan masentuneita ja työpaikkakiusattuja.

Ennen Saarijärven Paavo pani puolet petäjäistä. Nyt maanilveilijä jujuttaa EU-tarkastajaa.

Ennen oli proosakirjallisuutta. Nyt on sarjakuvia.

Ennen oli runoutta. Nyt on rock-”lyriikkaa”.

Ennen oli Laila Kinnunen. Nyt chisut jollottavat.

Ennen oli Olavi Virta. Nyt räppärit pulisevat.

Ennen oli klassista musiikkia. Nyt tusina luurankoa parittelee peltikatolla.

Ennen oli teatteria. Nyt näyttelijät ohjailevat ja kirjoittelevat.

Ennen ay-liike puolusti syrjäytettyjä. Nyt se edustaa palkansaajien kermakerrosta.

Ennen lääkäriasemat paransivat sairaita. Nyt tehdään voittoa.

Ennen valtuusto päätti asioista. Nyt päättävät virkamiehet.

Ennen sisäistettiin verot hyödyksi.. Nyt ne ulkoistetaan veroparatiiseihin.

Ennen olivat koti, uskonto ja isänmaa. Nyt ne ovat kaupan esteitä.

Jotain hyvää: ennen olivat vaikkapa Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Juha Sipilä. Nyt on sädehtivä Sanna Marin.

Onko mikään ennallaan? On.

Ennen sanottiin, että ennen kaikki oli ennen hyvin. Niin sanotaan nytkin.

Kuinka Saarnaaja sanoikaan? Älä kysy miksi entiset ajat olivat paremmat, sillä sitä et viisaudesta kysy.

Huomisrauhaa

1. IMMU