Vaalitykki

Politikointi on maailman toiseksi vanhin ammatti. Yhä enemmän se muistuttaa sitä vanhinta.

Silti pettymys raastaa jälleen. Yksikään puolue ei ruinannut minua valtuustoehdokkaaksi. Odotin niin ahneesti pääseväni panemaan Kuopion asiat kuntoon.

Julkistan silti osan ohjelmasta, jota olisin toteuttanut:

Ylivöyreä rakentaminen pannaan kuriin. Onko siinä laitaa kun siinä missä kansa näkee puiston, näkevät apulaiskaupunginjohtaja ja tekninen virasto ja heidän golfsuosikkigrynderinsä hukattua tonttimaata?

Veroja haukkuvien veroja tarkastellaan kriittisesti. He ovat semmoisia vapaamatkustajia jotka hyväkseen asemaansa. Kirjoittavat nimimerkillä yleisönosastoon jos kotikatua ei olekaan aamulla aurattu. Verot ovat heille vain kateutta.

Amattilaisurheilua ei tueta veroeuroilla. Rakentakoot itse kenttänsä, katsomonsa ja kaukalonsa, Näennäisliikkujat freesbegolf-ratansa ja lopulta kaupungin maksettavaksi tulevat juonikkaat yrittäjät pelletennishallinsa.

Futisareenan tärkeää aluetta ei anneta vilunkirahastettavaksi ja veronmaksajille lopulta maksatettavaksi. Etenkään kun valtuuston suurimman puolueen, Urheilupuolueen, johtohenkilö sanoo jäävänsä pois juonimasta.

Taiteita suositaan mutta ei amatöörien atonaalista räikettä, ei toritaidetta, höpöhöpöfestivaaleja eikä monilahjattomia apurahakirjureita.

Tietokone, kännykkä tai uusmedia eivät saa korvata inhimillistä ajattelua. Hätäinen digiloikka voikin olla syrjähyppy tuntemattomaan. Koulukirjastot pannaan siis kuntoon.

Byrokratiaa ja päällekkäistä kirjoituspöytäväkeä hallinnossa karsitaan. Jo Pentti Haanpää sanoi:

Tässä pienessä maassa kasvatettiin kaikkialle suunnaton virkakunta ja johtorasitus kuten jättiläismäinen vesipää.

Sotahulluiksi havaitut kantapäiden kopsuttelijat, heitä reservinupseereissa riittää, komennetaan kolmeksi kuukaudeksi korpiin ojennusleirille eväänä näkkileipää, kuoriperunoita ja ruskeaa kastiketta.

Paikallista kalaa, kuhaa, ahventa on syötävä kaksi kertaa viikossa. Lanttua, naurista, kaalia ei sovi väheksyä.

Joutavan roinankerääjät ja muut kiiltävän perässä kirmaavat pantaisiin itsehillintäkoulutukseen.

Työntekijöitä ei yrityksissä saa rääkätä ja aliarvioida konsulteilla, jotka rahastavat suoltamalla alkeispsykologista sontaa.(vrt. Risc-analyysi). Heistä on päästävä eroon, eikä tarpeellisista työntekijöistä.

Vaalien alla puhutaan toivosta. Jo Francis Bacon kirkasti: Toivo on hyvä aamiainen mutta kehno illallinen.

Mutta yhä voi olla varma, että maailman tuho ei synny vastakkainasettelusta vaan siitä, että kaikesta ajattelusta halutaan tehdä samansuuntaista.

Erehtyminen on politiikassa inhimillistä mutta suureen huijaukseen tarvitaan vaikeneva mutta monityydyttämätön minäminäminäkansa..

Vaalinpäärauhaa:

IMMU

+2
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu