Vaikein mielin
Ihmisellä on kytö päästä helpolla. Mutta eräässä asiassa hän ei kaihda mitään ponnisteluja: välttääkseen ajattelun vaivan.
Olenkin kade Tom Sawyer-efektin omaksuneille.
Kun täti pakotti Tomin maalaamaan aitaa, niin tämä ylisti kavereille työn palkitsevuutta ja he kävivät liki käsirysyyn päästäkseen hikeen.
Minulle kävi toisin. Arjen itseruoskintavalintoja:
en osta valmiiksi viipaloitua leipää tai juustoa, valmisruokaa, pakastejuureksia vaan pilkon tuoreet itse.
On kelpo lähikauppa Ykkösrasti mutta koska en osta kalaa ja lihaa kondomissa askellan niiden vuoksi kauppahalliin.
Minulla on lumikola, nykyisin muovinen, koska peltikola muuttui raskasmetalliksi, ei lumilinkoa, on harava, ei lehtipuhallinta.
Luin jo liian varhain vaikeita kirjoja – mm. Faulkneria ja Dostojevskia.
Rokista taideproge oli parasta – etenkin Wigwam.
Pidän barokista mutta Igor Stravinski, Sergei Rahmaninov ja maailman vaikeimmaksi sanottu Olivier Messiaenin pianosarja Vingt regards sur l’enfant-Jesus (20 katsetta Jeesus-lapseen) saavat sävelkorvan ruplattamaan. Takeltelen sitä yhä uupumatta.
Kuoltuani toivon, että minulle soitetaan Kehtolaulu Stravinskin Tulilinnusta. Se kestää kutakuinkin saman ajan kuin tulitikun palaminen. Koko elämän!
Elämäntaito-oppaita kartan. Ihmisyyselämistä opettavat minulle yhä S. Kierkegaard (”Olisin tuhoutunut ellen olisi tuhoutunut”) ja N. Leskovin Lumottu vaeltaja:( ”Koko elämäni ajan olen ollut sortumaisillani mutta koskaan en ole joutunut perikatoon.”)
Poliittisesti en ole ikinä sitoutunut. Kerran kävin kirjallisuuden professorini Hannes Sihvon kanssa taistolaisten opintopiirissä. ”Pyhäkoulu” karautti posket aknelle.
Surku sinänsä sillä taistolaisilla olivat parhaat pöksylähetysbileet…
Ujoudesta tyttöjen kanssa oli rankkaa haittaa. Unelmoinkin päätyväni ihanan rakkauden papittaren raiskaamaksi. Heh!
En tahtonut tulla ultraradikaaliksi koska pelkäsin ikääntyessä sen tekevän minut konservatiiviksi, nykyisin henkiseksi lökäpöksypersuksi.
En siis halua ”kypsyä” eli lakata kehittymästä.
En ole ollut tahtimarsseilla. RUK:n kävin äitini toiveesta. Sitten esikunnassa sanoin, että älkää kutsuko enää, opin jo. Minulla onkin todistus rauhanvakaumuksestani.
On se niinkin että piehtarointi samoin ajattelevien kanssa lämpimissä vällyissä tuhoaa sielun, ajattelun, huomisen.
Kun nahistelee – älyllisesti – eri tavalla ajattelevien kanssa, se puhdistaa veret, murskaa ennakkoluutumat, avaa oman arvokorsetin hakaset.
Vähättelijöiden, työelämässä, kylmä rinki ympärillä oli passeli hinta itsenäisyydestä.
Vaikean palkitsevaa rauhaa Sinullekin.
IMMU
Kommentit (0)