Väinön kanteleesta…
Nimi on ensimmäinen kahlerengas ihmisen nilkassa.
Hesarin (28.5.) aina mielenkiintoisissa lasten tiedekysymyksissä tiedustellaan miksi erisnimiä käytetään myös yleisniminä kuten uuno, urpo, yrjö, jorma. Tahvokin kuuluu joukkoon. Junttien suussa ne ovat synonyymejä hölmölle. Yrjö jopa ylenantamiselle. Jorma on penis.
Itse koin henkistä kouluväkivaltaa nimestäni Väinö. Kaikki alkoi kun Pentti Saarikoski käänsi J.D. Salingerin klassikon Sieppari ruispellossa vuonna 1961 stadin slangiksi.
Siinä päähenkilö luonnehtii toista: ”Se oli ihan väinö.”
Kirjan liitteenä on sanasto, jossa slangisanat käännetään kirjakieleksi, kuten väinö = hölmö.
Siitä repesi riemu henkisesti alamittaisten joukossa ja johti minut elämäni ainoan kerran lyömään. Muuan Jussi rankutti jokaisella välitunnilla: väinöväinöväinö! Kuuntelin viikon, sitten menin hänen eteensä ja vetäisin turpaan. Persielleen putosi riähkä.
Hän vaikeni ja seuraili nyrkkeilyä harrastaneen isoveljensä kanssa minua muutaman päivän. Eivät käyneet kostamaan. Joku kai kertoi kamppailu-urheilutaidoistani.
Kauan harkitsin että ryhtyisin käyttämään kutsumanimenä kahta muuta nimeäni, Heikkiä tai Tapania. Onneksi en sortunut siihen.
J. Karjalainen sävelsi ja sanoitti sitten laulun jossa kysyi missä se on Väinö. Pojalleenkin hän antoi sen nimeksi.
Minulla nimi kasvatti kanttia ja sisua. Nimi ei pahentanut miestä.
Oikeat kaverini eivät koskaan sortuneet nimittelyyn. Meillä oli jalkapalloporukassa muuan mukava poika, jolla oli hörökorvat. Häntä kutsuttiinkin luontevasti Hörökorvaksi ilman pilkkaa.
Mutta yhä kun torilla tai kaupassa kuulen huhuiltavan: Väinö, Väinö, alan kurotella kaulaani, että kuka kutsuu. Sitten toripöytien tai hyllyjen välistä vilistää vanhempien syliin pikkuinen Väinö.
En ikinä jätä mainitsemasta omaa nimeäni. Hymy on aina aidosti ystävällinen.
Vanhat nimet ovat tehneet paluutaan ulkomaisperäisten muotinimien ohi. Yhä kun asiakaspalvelijan rinnuksessa lukee Aino, Kerttu, Kaisa, Emma, Onni, Eino, niin sydänlämpöni alkaa virrata.
Nimitysrauhaa:
IMMU
Lauloi vanha Väinämöinen: järvet läikkyi, maa järisi, vuoret vaskiset vapisi.
Veli kulta, veikkoseni, sinulla on oivallinen nimi. Sen eteen on kannattanut taistella. Minunkin tyttärilläni on kaikilla nimet Kalevalasta ja he ovat olleet oikein tyytyväisiä nimiinsä, eivät ole osanneet oikein kiusatakaan heitä kunnolla juuri heidän nimistään.
Ilmoita asiaton viesti