Valinnan tapaus

Olen ollut nyt useamman pävän vapaaehtoisessa kotiarestissa, koronakaranteenissa vaikka mitään virusoireita ei ole ollut.
Huomasin, taas kerran, ettei mikään ole muuttunut. Olen aina viihtynyt erakkona. Opin sen, kuten lähipiirini tietää, kun vietin kaksi vuotta aamupäivät viisivuotiaana kotona yksin ja opettelin lukemaan.
Sittemmin osuin yksinäisinä työvuosina runoon. Oli vain kaksi oikeaa työtoveria, Hilkka ja Juha, muut olivat osuneet vain samaan työpaikkaan…
Muisto palautti mieleen Robert Frostin säkeet kun liuska tipahti erään kirjan välistä.
Sen luettuani tajusin että olen introvertti: ulkoisesti epävarma, sisäisesti ylimielinen.
Toivonkin että kuoltuani minulle soitetaan Kehtolaulu Igor Stravinskin Tulilinnusta. Se kestää 2 minuuttia 44 sekuntia. Sen verran kuin tulitikku palaa symboloiden elämäni lyhyttä turhuutta.
Läsnä vain vaimo ja tytär.
Näin runo se kulkee:

Tiet metsässä toisistaan erkani,
voinut lähteä en molemmille.
Seisoin haikeissa ajatuksissani,
toista polkua seuraten katseellani,
kunnes peittyi se pensaiden alle.

Lähdin toista polkua kulkemaan,
yhtä kaunista, mutta se taisi
houkutella ruohottuneisuudellaan.
Sitä kulkevahan sen askelillaan
yhtä paljaaksi kuluttaisi.

Tiet aamussa uinuivat kumpikin
keltalehtien peitteleminä.
Kuljin toista päivän ja toisenkin.
Teiden kulkua tuntien aavistin,
etten palaisi enää ikinä.

Päästä aikojen, aikojen, jossakin
tämän huokaisten kertoa voisin:
Kaksi tietä vei metsän kätköihin,
niistä vähemmän kuljetun valitsin,
ja siksi on kaikki toisin.

IMMU

jk: vointeja!

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu