Vauvasato

On viisasteltu että pienenä lapset rakastavat vanhempiaan, muorrosikäisenä vain arvostelevat. Harvoin, josko koskaan, antavat anteeksi.
Silti ollaan taas huolissaan vauvakadosta.
Nykynuoret eivät kenties tiedä miten kivaa vauvan alulle saattaminen on. Meilläkin alullepanoa harjoiteltiin kuukausitolkulla.
Ennen lasta minusta paras tuoksu, puolison sylin lisäksi, oli uunista otetun kotipullan. Sen paikan otti vauvan tuoksu ja tuhina.
On vauvassa tietysti vaivansa. Häntä pitää hoitaa: pestä, opettaa potalle, pyyhkiä pylly, kestää uhma- ja murrosikä, osata vastata filosofisiin kysymyksiin kuten kurahaalareiden epäkäytännöllisyyteen ja Jumalan olemassaoloon.
Kasvattaminen on vanhemmille vaikeaa. Filosofi G. Santayana jo opetti, että pelkästään koulussa kasvatettu lapsi on kasvattamaton lapsi.
Eli kasvattakaamme lapsemme siten, että hankimme heille hyvät vanhemmat. Joku voi hankkia lapselleen hyvät (vauraat) eväät elämään, joku toinen eväät hyvään (henkiseen) elämään.
Lapsiaan ylihyysävälle suvainnette sanoa, että ei se lapsi itse ikinä kävele, jota aina talutetaan.
Siirtykäämme päiväkirjamuistoihin: ainoan suuren saavutukseni, tyttäreni Timjamin, kanssa .
Kiltti täti kylässä:
– Jokos pikkuprinsessa on hoidossa?
Timjami, viisi vuotta, tuumasi tovin:
– Ei meille anneta kahta paikkaa. Äiti kun sanoi, että isä pitää viedä hoitoon.
Minä sohvalla makaillen:
– Äitisi ei taida kohdella minua siten kuin ansaitsisin.
Timjami, murkku:
– Olisit kiitollinen.
Timjami, lukiolainen, opiskelualaansa valitsemassa, jolloin minä hänelle, äitiinsä tulleelle:
– Kokopäivätoiminen outo tuumailusi viittaa filosofiaan.
Timjami totisena:
– Mutta kun luin juuri, että käytännöllisen filosofian opiskelija ei saa käytännössä töitä eikä teoreettisen filosofian opiskelija edes teoriassa.
Yllyin utelemaan:
– Aiotko väitellä jopa tohtoriksi?
Timjami:
– Jonkunhan tässä yhtiössä on edettävä. Teidän aikanne kun meni väitellessä kotioloissa.
Minä, Timjamin saatuakin väitöskirjaa varten apurahan, pöhöegoisena ja perimään uskovana:
– Aionkin testamentata aivoni Itä-Suomen yliopistolle.
Timjami, tiedenaisen statuksella:
’- Joo-o, onhan siellä pienikin apu varmaan tarpeen.
Kuinkas kirkastikaan Uuno Kailas: Väkevä on lapsen käsi. / Hän on kerran punnitseva meidät.
Vielä teille lapsettomuuden vapaaehtoisesti valinneille Paavi Johannes XXIII:n kirkastus: Älkää pelätkö hankkia lapsia. Tätä maailma ei ole luotu hautausmaaksi.
Ja asian aateloimiseksi Kahil Gibrania: Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
Kasvatusknoppirauhaa:
IMMU
immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu