Veliveljet
Paras ystäväni herra H on kokenut monta menettämissurua. Vaimosta lähtien.
Hautajaisista puhuimmekin.
Se palautti kyynelmuiston isoveljestäni Pentistä.
Jouduin sukujuhlissa aina ”terästämään” monen leipäpapin puheita. Öhöm!
Tämä oli viimeisin, viimeinen jonka pidin.
Pentti syntyi (8.8.1935) Kuopiossa, nykyisessä suojelukohteessa Puijonkatu 13:ssa.
Aina hän puhui Kuopiosta piäkaapuntina ja kävimme kunnioituskäynnillä tuon talon sisäpihalla.
Kun isämme kuoli nuorena tuli Pentistä, 15 vuotta minua vanhemmasta, miehen malli. Suurissa hyveissä ja pienenpienissä paheissa.
Suvainnette siis herkistellä hetken itsestäni koska minulla ei ole selfieitä, ei kuvia lapsenlapsista, ei koirista eikä ruskapakkasista.
Veljelleni Pentille
Sinä opetit minulle erityisesti kolme asiaa.
Ensiksi opetit lukemaan jatkuvasti. Ostit minulle lahjaksi kirjoja. Tom Sawyer ja Huckleberry Finn ovat yhä kunniapaikalla hyllyssäni.
Sallit minua lukea 12-13-vuotiaana Väinö Linnan Pohjantähden. Kun nauroin välillä ääneen, pohdit, että pitäisikö kirja ottaa pois.
Et ottanut, kiitos siitä.
Kun huomasit minun lukiessani kyynelehtivän salaa, vaikenit ymmärtäväisesti.
Sain Pohjantähdestä, varsinkin Aatu Halmeesta, eväät elämännäkemykseeni.
Opetit minulle jalkapalloilun salat.
Olit suurin idolini, joka oli aina kentän paras vaikka palkintopytty oli kai pakko välillä antaa muillekin.
Surullista oli, että seuran johto ei päästänyt sinua nuorten maajoukkueleirille. Sinusta olisi tullut keskustukimies isoille maailman kentille.
Siitä olen yhä varma.
Opetit tärkeimmän: anna vastustajan tehdä ensimmäinen liike ja ota sitten pallo pois.
Se neuvo on pätenyt muussakin elämässä.
Opetit minut kalastamaan ja lahjoitit virvelin. Aamuöisin Juuan Kelosuolla, jossa olit opettajana, ajoimme Zündap-mopollasi aamulla järvelle. Neuvoit että hauen iskiessä älä temmo, anna sille siimaa, väsytä ja kesytä se haaviin.
Oiva neuvo elämää varten sekin.
Siksi suvainnet lopuksi, omavaltaisesti hieman muunnellun, Sergei Jeseninin runon yhteisille muistoillemme:
”Näkemiin veljeni, näkemiin.
Sydämensyrjimmäinen olit minulle.
Ero joka ennakolta arvattiin
lupailee että vielä tapaamme.
Näkemiin, kättä paiskaamatta, sanoitta.
Äläkä sure, turha tuskitella mokomaa,
ei tässä elämässä ole uutta kuolla,
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.”
Hyvää matkaa sinne taivaan pilvilaivaan huuhtomaan Suuren Kapteenin komentosiltaa.
Sillä eihän kuolema ala silloin kun elämä loppuu, kun elämä loppuu, loppuu myös kuolema.
Immu, ikiveljesi.
Kommentit (0)