Venetsia – uni, kauneus ja vesi
Joka kerta se saa kyyneleet silmiin – Venetsian tulva, aqua alta. Nyt vesi on noussut liki kaksi metriä.
Oli luettava uudelleen Jospeh Brodskyn (1940-1996) pienoismuistuma Veden peili (116 s.)
Venetsia oli Brodskylle rakas. Sinne hänet haudattiinkin San Michelen saaren hautausmaalle missä on myös Igor Stravinski.
Brodsky, joka tuomittiin loisena elämisestä karkotettiin N-liitosta 1972 ja hän asettui New Yorkiin Brooklyniinn jossa kuoli.
Venetsiassa Brodsky yhdisti unen ja todellisuuden ja se takasi hänelle kuvan kuolemanjälkisestä elämästä: sen visuaalinen olemus on niin selvästi paratiisillinen.
Hän kirjoittaa että ajatus muuttaa Venetsia museoksi on mahdoton koska kaupunki itsestään on taideteos.
Nyt Venetsialla on kaksi isoa murhetta – tulvat ja valtavat, piittaamattomat turistilaumat. Asukasmäärä vähenee koko ajan – lienee nyt enää noin 50 000.
Minulla on puhelimessa soittoäänenä Venetsian punapääpapin Vivaldin Kevät.
Pyhissä olen käynyt Madonna dell’ Orton sipulikupolikirkossa, jossa on G. Bellinin ihmeellinen maalaus Madonna ja lapsi. Kolme kertaa se on varastettu.
Guggenheimin museo ja Gallerie dell’ Accademia ovat kauneuden täyttymyksiä.
Mikä oli Venetsiassa vastenmielistä? Jättimäiset turistiristeilijät jotka pimentävät jopa Venetsian taivaan.
Käsittämätöntä miksi niiden sallitaan saapua kaupunkiin, jonka syvin ja sisin olemus on sen kauneus!
Siksi olen jättänyt Venetsian rauhaan ja maleksin siellä vain Donna Leonen komisario Guido Brunettin kanssa ja syön hänen professorivaimonsa kreivitär Paolan laittamaa pastaa.
Brodsky kirjoittaa kuinka me lähdemme ja kauneus jää. Kyynel on siitä todiste. Me olemme suurelta osin vettä ja niin on Venetsiakin. Kyynel on yritys jäädä, viipyä aloillaan, sulautua kaupunkiin.
Uskon että on olemassa siima joka kimmeltää ja vetää taas Venetsian tulvasta kuiville.
Jo Anna Ahmatova sanoi, että Italia on uni joka toistuu koko loppuelämän ajan.
IMMU
”Nyt Venetsialla on kaksi isoa murhetta – tulvat ja valtavat, piittaamattomat turistilaumat.”
– Matkailu harrastuksena ja liiketoimintana on niin vaikea asia, etten osaa muodostaa siitä edes huteraa mielipidettä. Toisaalta matkailua pidetään tyylikkäänä elämäntapana, toisaalta ”turismia” katsotaan pitkin nenänvartta. Voiko joku lukea itsensä pelkästään ensinmainittuun, ja luokitella muut (jollain perusteella) jälkimmäiseen?
PS. Acqua alta.
Ilmoita asiaton viesti
Vanha työkaveri vaimoineen kävi Venetsiassa, ja gondolieeri oli kuljettanut pariskuntaa kanavissa.
Tuumasi, että aivan kuin navetan lantalassa olisi istunut, kun niin luonnonläheiset käryt kävivät nenään.
Venetsian gloria mielikuvissa romahti.
Ilmoita asiaton viesti
Olen käynyt monta kertaa Venetsiassa, mutta viimeksi jäi mieleeni varsin ikävänä myöskin nämä valtavat turistilaivat. Tuhansia ihmisiä purkautuu samaan aikaan ulos laivasta ja täyttävät hetkessä kaikki kadut ja toriaukeat. En ymmärrä ollenkaan, miksi näitä ei kielletä tulemasta suoraan pieniin satamiin. Se on niin sääli. Guggenheimin taideteokset muistan vieläkin hyvin selvästi, kiitos runsaiden valokuvieni. Tosin parhaat hetket olivat nyt Venetsian lähisaarilla, jossa on vähemmän väkeä. Laivoista purkautuvat massat eivät niihin ehdi käymään:) Nyt sydämeni itkee, kun näen vesimassojen nousun yltävän huolestuttavan korkealle ja tiedän mitä pahojaan se tekee talojen perustuksille. Nyyh.
Ilmoita asiaton viesti