Vierasta vikaa

Identiteettivarkauksia, toisen nimissä esiintymisiä, on Suomessakin kirjattu tuhansia.

En ole ikinä esiintynyt toisten nimissä. Mittansa on tiedettävä eikä sitä pidä lyhentää. on tiedettävä. Minua on kyllä luultu toiseksi kuin olen:

Kesäisin luullaan ulkomaalaiseksi koska pukeudun aina siististi enkä esiinny riemukkaasti tekstitetyissä t-paidoissa enkä eritteiden etsaamissa beeseissä shorteissa.

Tavaratalossa muuan kosmeettisesti kolmekymppiseksi naamioitunut ikänainen tivasi, että olenko myyjä.

Minä siihen, että osaan myydä vain itseäni – jos hinnoista sovitaan.

Nainen loittoni ja kohta tuli punttisalia ilmeisen ahkerasti hyödyntävä mies ja tuijotti häijysti.

Osuuskaupassa äsähti ilmiselvä kauppakamarinulikka: Näytä punaisia housuja koko 50 C.

Minä siihen sävyisästi, että emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja.

Papiksi, mustan vaatetukseni ja kiltin katseen vuoksi, luullaan alati.

Askeltaessani Valkeisenlammen viertä kohti Alavan kirkkoa vyörähti eteeni surusilmäinen, somasti pullea mummo.

– Outtako työ pappi? Minua painaa suru.

Tuumasin tovin, että kilautanko ystävälleni ex-tuomiorovasti Järveläis-Matille, mutta päätin, että ei ole keneltäkään pois, jos lohdutan sakraalisesti mummoa, joka valitti:

– Eemeli kuoli ja nyt poika myy kiinteistöä ja usuttaa palvelutaloon.

Kuuntelin herkin korvin ja silmin, korostin sovitteluratkaisua, myönsin mummon olevan ketterässä vedossa talon pitoon, varovasti moitin nuoren väen ikärasismia.

Hyvillä mielin loittoni mummo ja sanoi tulevansa saarnan kuuloon.

On minulta Lontoossa kysytty, että kummassakon olen opiskellut – Oxfordissa vai Cambridgessa.

Vatikaanissa minua luultiin puolalaiseksi pyhiinvaeltajaksi. Mutta vaimolta ja tyttäreltä Timjamilta udeltiin, että mistä päin Ruotsia olette.

Näinkin on käynyt: Lontoossa kirjakaupassa myyjäneito tiedusteli, että olenko opiskellut Oxfordissa vai Cambridgessa. Toppuuttelin että olen kyllä tavannut Cambridgessa Wittgensteinin oppituolin perineen G.H. von Wrightin.

Ottaisin tosin käyttöön pirusta erittyneellä talilla sivellyn kieleni, jos luultaisiin EK:n johtajaksi, konsultiksi, pääekonomistiksi tai hallitussammattilaiseksi.

Tylyyn ihmissukuun olen tosin niin pettynyt, että mahdollisessa seuraavassa elämässä toivon olevan yrttejä popsineen kilin sydänlihalla ja kuohukermalla ruokittu vanhanpiian laiskanpulskea venyttelyherkkä kissa.

IMMU

immu

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu