Vierasta vikaa

Askelsimme eilen, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, Valkeisen äyrästä pikkutihkussa.

Se ei haitannut. Emmehän ole sokerista tehtyjä vaan selkäranka on tolppaterästä.

Ainakin omasta mielestämme. Ojarumpu otti aloitteen:

– Mitä aiot askaroida? Haravoida?

– En! Eilen haravoin ja aamulla oli piha keltaisen lehdistön peitossa.

– Jokasyksyinen yllätys, kuittasi Ojarumpu. Ruokaa tietysti?

– Toki. Alkudrinkiksi pikkupikarillinen proseccoa, grappa kun on päässyt vajumaan loppuun. Alkuruoaksi tagliatellea Lidlin italialaisella pestokastikkeella. Pääruoaksi Lehtis-Lassen Italiasta nyysimän ohjeen mukaan possun ssisäfileepihvejä, Ne mukutellaan rystysillä, suolaa ja pippuria, kastetaan kananmunaan ja leivitetään parmesan-korppujauhoseoksella. Paistetaan voi-oliviiöljyseoksessa.

– Entä lisuke?-

– Rucolalla aalteloitua salaattia ja uunissa kypsennettyjä rakuunalohkoperunoita. Juomaksi käy Villa Antinori.

– Vieraita siis tulossa?

– Vieraita? Tuommoisen arkiaterian loihtii aviomies rakkaimmalleen milloin tahansa. Peräherkuksi mansikka-rahkaa….

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen:

– Niin! Vieraitahan te olette olleet toisillenne jo vuosikymmeniä…

En kuitannut vaan tihensin askellusta ja pian Ojarumpu, muka olkaveljeni, oli jäänyt tuskin havaittavaksi pisteeksi horisonttiin.

Kun ruoka hiljakseen kehkeytyi niin minuun meni paha – tai tarkkaan sanoen hyvä paha.

Kilautin Ojarummulle:

– Pöytä on katettu kymmenen minuutin kuluttua. Kutsun rouvasi ja sinut, tuossa järjestyksessä, ruokailemaan vieraina.

Enkä malttanut:

– Jos raaskit jättää eilen jättämäsi einesmaksalaatikon…

Ojarumpu lopetti puhelun äkillisesti ja vajaan viiden minuutin kuluttua soi ovikello.

Oven raosta ojentui käsi, joissa oli pullo, no, grappaa.

Aterian aikana muistelimme Roomaa ja Villa Lahtea jonka pihassa mustarastaat viheltelivät Verdin aarioita.

Jätin mainitsematta kukkulan Juudaksen puut, jotka punertuivat häpeästä kun Juudas oli tehnyt sen tunnetun temppunsa…

Jätimme, Ojarumpu ja minä, peräruoan väliin nappasimme vielä toiset olkaveligrapat.

Elämän eväässä olimme ja se elämä on ajoittain suurenmoista – sittenkin.

IMMU