Vikapyykki?

HS:n Kuukausiliitteessä mainio juttu (ja huono piirros) Sanna Marinista. Hän on siivousintoilija.
Kiitettävästi hän on koronaakin meistä siivonnut!
Pakinoitsija Origo, Jouni Lompolo, pähkäili taannoin, että onko siivoushulluus merkki epätyydyttävästä sukupuolielämästä ja että takaisiko siivoamatta jättäminen tyydyttävän sp-elämän.
Minulla on kokemusta – ja epäilyjä – 48 vuoden ajalta.
Kun vaimo saapuu kotiin, hän ryhtyy oitis tuulettamaan, imuroimaan ja pyyhkimään. Kovin roskaksi siinä itsensä tuntee…
Minun ei huoli siivota, leikata ruohoa eikä kolata pihaa. Alkuvuosina tein semmoista ja katso: kohta murisi imuri, ruohonleikkuri pärisi ja lumikola suihki.
Parsittiin siis. Minä jättäydyinkin suurten mestareiden seuraan tuumailemaan…
Meillä onkin siistiä ja minäkin peseydyn päivittäin ja vaihdan jopa kalsarit ja sukat. Arvannette että vaimon pesemät.
Aina muistan kun muinainen ystäväni pankinjohtaja Pentti Tuovinen kertoi, että he päättivät käyttää kotisiivoojaa. Pentti naureksi, että kun siivoupäivä koitti niin ihana Aune -rouva siivosi kodin, ettei siistijän tarvinnut tulla sekaiseen huusholliin.
Meillä on sitä samaa. Kun lähdemme kauppaan niin vaimo kiillottaa paikat, lakaisee ja silmää tarkasti.
Miksikö? Että jos sattuu tulipalo palomiesten ei tarvitse tulla likaisiin (?) tiloihin eikä etenkään murtomiesten.
Suustaankin siivosti:
IMMU