Villanpehmee, kaskulämmin
Valkeisenlammen äyrästä askeltamassa. Naamassa kolmen päivän sänki.
Vastaan rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Hän vilkaisi minua ja uurteet kasvoilla hakivat uusia uomia. Hän siis hymyili:
– Taisi olla ylenmäärin pääsiäislammasta. Villat kun pyrkivät ulos naamastasi.
Minä siihen salamana:
– Oli. Mutta parempi sekin kuin puolen sentin sänki ja yhden tuuman ajatukset.
Jatkoimme eri suuntiin sen kummempia toivottelematta. Ei edes helvettiin.
Pyhäaamun ylösnousemusrauhaa:
IMMU
Kommentit (0)