Vaalit, vähävaraisten ja vanhusten kohtelu maassamme

Nyt, kun kaikki taas antavat vaalien alla toinen toistaan houkuttelevampia lupauksia ja lupaavat panna seuraavalla vaalikaudella asiat kuntoon, haluaisin muistuttaa, että näin on luvattu tehdä jo usean vaalikauden aikana, mutta aina vaan kamalampia tapauksia alkaa vanhusrintamalla näkyä.

Krista Kiurusta tuli soten mannekiini, joka loin valtavan määrän virkoja pikkuvirkamiehille ja hillotolppia poliittisille ”jokapaikanhöylille”, mutta edelleen valitetaan, että rahaa ei ole mihinkään. Mistä löytyivät sitten ne rahat, mitkä tarvittiin näiden virkamiesten ja politikkojen palkkoihin.

Sanna Marin, tämä ”uuden uljaan Pääministerin” lookilla ratsastava Voguen mannekiini kailottaa suureen ääneen, miten Demarit panee ensi vaalikaudella vähäosaisten asiat kuntoon. Miksi niitä ei ole laitettu nyt?  Teillä on ollut neljä vuotta aikaa tehdä päätöksiä, joilla asiat hoituisivat, mutta ne ovat menneet vain huonompaan suuntaan ja miksi, siksi, että rahat heitetään mieluummin ”taivaan tuuliin” kuin vanhusten, tai sen puoleen muidenkaan vähäosaisten hoitoon ja hyvinvointiin.

Maria Ohisalon en ole kuullut sanallakaan maininneen ihmisten hyvinvoinnista mitään, mutta sen sijaan hän puhuu suu vaahdossa Suomen tarpeesta hoitaa koko maapallon ympäristö- ja ilmastoasiat kuntoon suomalaisten selkärangasta revityillä rahoilla.

Muista, näitä kolmea peesaavasta tyhjäntoimittajasta en edes viitsi erikseen mainita.

Samaan aikaan meillä leipäjonot kasvavat ja yksin elävien vanhusten kurjuus on huutava. Olen seurannut täällä Päijät-Hämeessä toimivan vapaaehtoisuuteen perustuvan FB-ryhmän ponnisteluja vähäosaisten auttamiseksi ja kauhistellut niitä kohtaloita, joita näiden avunpyyntöjen takana piilee. On lapsiperheitä, joilla on laskut maksamatta työttömyyden, sairauden, eron, karenssin tai ulosoton vuoksi, eikä ruoasta ole tietoakaan, sen paremmin kuin siitäkään, koska rahaa jostakin voisi saada. KELA tai Sossu eivät lotkauta eväänsäkään, kun heillä on ne omat kriteerinsä, ja jos et täytä laskennallisesti heidän normejaan, niin saat vaikka kuolla heidän portailleen nälkään, tai mädäntyä kusiisi ja paskoihisi omaan kotiisi, eikä armoa heru.

Tässä muutama viikko sitten tämän ryhmän toimesta käytiin sananmukaisesti tyhjentämässä yhden vanhuksen koti liasta, homehtuneista ja ulosteiden ryvettämistä vuode- ja pitovaatteista, matoista jne. ja vietiin uutta (käytettyä) tilalle, täytettiin jääkaappia ja kuivaruokavarastoja. Valitettavasti joudun vain seuraamaan sivusta, mutta silti sydämeni itkee verta, sillä olen itse ollut monesti kuilun partaalla ja teidän, mitä on, kun sinne kuiluun putoaa.

Kotihoitopalvelut ovat aivan ylityöllistettyjä, eikä heillä riitä resursseja kaikkialle ja sitten on paljon heitä, joilla ei ole enää kykyä hoitaa asioitaan, eikä omaisia, jotka katsoisivat perään, joten he jäävät yhteiskunnassamme täysin heitteille ja pääsee syntymään näitä hätätilanteita.

Ei näin saisi olla Suomessa, joka syytää rahaa kaikkeen ”jonnin joutavaan” ja uhoaa maailmalle, olevansa yksi maailman onnellisimmista kansoista.

Ruokajonot auttavat joitakin, mutta useimmiten nämä vaikeimmassa asemassa olevat ovat jo niin huonossa kunnossa, että heistä ei ole mihinkään jonoon menijäksi, kun eivät saa kotonaankaan asioita hoidettua. Usein kotona on niin likaista, että siellä sitten pesivät kaikki taudit ja nekin vähät rahat, mitä tulee, menevät lääkkeisiin taksiin ja terveyskeskusmaksuihin, sillä niitä kyllä peritään köyhiltäkin ja ajetaan monet sen vuoksi ulosottoon, kun he eivät osaa pyytää apua, eivätkä uskalla toisaalta jättää maksamatta ja maksavat, kunnes lopulta sortuvat sen velkataakan alle.

Ruokajonoistakin on sanottava sen verran, että tänä päivänä sielläkin koetaan niukkuutta ja osaltaan se johtuu myös paljolti ukrainalaisten suuresta määrästä, sillä (ja tämä on vähän tukkapöllyä sinne suuntaan) he katsovat olevansa oikeutettuja viemään vaikka leivän toisen suusta sillä varjolla, että he ovat pakolaisia, mutta he eivät ymmärrä, että meillä suomalaisillakin on nälkä. Toisaalta eihän se ole heidän vikansa, vaan tämän meidän propagandakoneistomme, joka on luonut maailmalle kuvan hyvinvoivista suomalaisista, joilla on mistä ottaa. Mutta kun se koskee vain osaa kansastamme

Heikko ravitsemus, samoin kuin huono hygienia, ovat hyvin suurelta osin monen sairauden takana, joten sitä kautta ne tulevat maksamaan yhteiskunnalle yhtä paljon, tai uskoakseni jopa enemmän, mitä ennalta ehkäisevä hoito tulisi maksamaan, mutta se tulee vain vanhusten ja sairaiden kärsimyksen kautta.

En voi myöskään jättää huomiotta Kelan ja Sossun suhtautumista lapsiperheiden köyhyyteen.

Kelassa todetaan, että ”lapsiperheet saavat aina apua”, mutta minkälaista apua? Usea isä, tai äiti, joskus myös kokonainen perhe saattaa työttömyyden, sairauden tai jonkun muun yllättävän tilanteen takia joutua pulaan ja siihenkään ei sossulla ole muuta keinoa, kuin hajottaa perhe. Ottaa lapset huostaan ja jättää (huonoksi/kykenemättömäksi katsomansa) vanhempi/vanhemmat oman onnensa nojaan selviämään miten parhaaksi näkevät. Järjestelmän mielestähän kaikki, joilla ei mene hyvin, ovat juoppoja ja rikollisia ja heitä kohdellaan myös sellaisina.

Lisäksi Kela vetoaa aina laskennalliseen tuloon ja ottaa huomioon jo kulutetun tulonkin kolmen kuukauden ajalta, mutta moniko meistä osaa tai pystyy tänä päivänä ennakoimaan, että kolmen kuukauden kuluttua sattuu jotain odottamatonta, jään vaikka työttömäksi, joten en nyt ostakaan tänään ruokaa, vaan säästän nämä rahat vastaisen varalle. Ei kukaan, ei ainakaan matalapalkka-aloilla, joissa palkat ovat jo lähtökohtaisesti niin pienet, että niillä hädin tuskin tulee toimeen, vaikka eläisi miten ”nuukasti”.

Kela vaan laskee ja toteaa, mutta sillä ei ole omaa tuntoa. Sossusta pitäisi saada nk. harkinnanvaraista toimeentulotukea, mutta sossun päätös perustuu Kelan päätökseen ja jos Kelan päätös on kielteinen, niin harkinnanvaraistakaan ei tipu. Summasummarum, aina olet pulassa, jos vähänkin huono onni potkii.

No, tuleeko tämä sitten halvemmaksi yhteiskunnalle. Eivät nämä sijoitetutkaan lapset ilmaiseksi elä, vaan maksavat jopa enemmän kuin jos perhettä olisi autettu selviämään yhdessä ja tuettu sen verran, että he olisivat taas saaneet asiansa kuntoon. Kelan toiminta heijastuu tässäkin tapauksessa kaikista heikoimpiin ja herkimmin vaurioituviin, eli lapsiin ja saattaa pahimmassa tapauksessa olla lähtölaukaus jopa rikolliselle tielle, sillä sijaiskoti ei ole lähes koskaan omaa kotia parempi vaihtoehto ja huonompikin koti voidaan korjata, jos vaan tahtoa ja ymmärrystä riittää, mutta sitähän ei tästä järjestelmästä löydy.

Tämä ryhmä auttaa paljon myös tällaisia perheitä ja hankkii lapsille joskus jopa pientä piristystä avuliaiden ihmisten voimin. Miten hienoa, mutta kaikkialla näitä avuliaita ihmisiä ei ole ja usein törmää myös siihen, että jopa lähimmät ihmiset ajattelevat/uskovat Kelan ja sossun korvauksilla pärjäävän, kun niin julkisuudessa mainostetaan ja syyllistävät näin myös osaltaan näitä ihmisiä. Samahan pätee vanhustenhoidossakin – on paljon piittaamattomia omaisia, jotka eivät välitä omaisistaan, koska ajatellaan, että meillä on toimiva vanhustenhoito, siitäkin huolimatta, että se on nyt jo julkisestikin hävyttömän surkeaksi todettu.

Tämä ryhmä tekee hyvää työtä, eikä vaan hyvää, vaan todella arvokasta työtä. En voi edes kuvitella, miten niiden surkeissa oloissa elävien vanhusten olisi käynyt, jolleivat nämä auttavat enkelit olisi heitä auttaneet – kuivittaneet, siivonneet, vieneet ruokaa ja kuunnelleet, joidenkin kanssa on selvitelty Kelan ja sossun ja hoidettu laskuja ja käyty lääkärissä.

Se paremmin pärjäävien lahjoittajien joukko on valtava ja heille on myös jaettava kiitosta ja kunniaa, olkoonkin, että he eivät sitä koskaan pyydä, vaan tekevät kaiken pyyteettömästi ja sydämellä.

Haluan tällä kirjoituksella patistella muillakin paikkakunnilla perustamaan tällaisia ryhmiä ja jakamaan omaa hyväänne niille, joilla tämä verorahoilla kustannettava turvaverkko ei ole kunnossa ja samalla näytän nyrkkiä näille päättäjille, jotka taas vaalien alla lupaavat suuria, mutta unohtavat nämä vähäväkiset heti vaalipäivän jälkeisenä päivänä.

Mutta, niin kuin jo sanoin, niin näin ei saisi Suomessa olla. Meillä kaikilla on yhtälainen oikeus ihmisarvoiseen elämään.