Henkilöpalvonta ei kuulu suomalaiseen politiikkaan

Viime aikoina suomalaiseen politiikkaan on tullut ikävä ilmiö, jollainen sinne ei kuuluisi. Pääministeri Sanna Marinin tekojen, mielipiteiden ja jokaisen sanomisen kritiikitön vastaanotto on niin kaukana totutusta, että voidaan puhua jo henkilöpalvonnasta.

Sanna Marinin palvojien joukko on moninainen. Yhtäältä siihen kuuluu Sannan biletystä ihailevia – politiikasta täysin ulkona olevia – nuoria naisia, toisaalta jo vanhuudenhöperyyttä lähestyviä SDP:n setämiehiä, joille Sanna on nätti ”oma tyttö”, jonka suojelemisen he katsovat lähes elämäntehtäväkseen.

Sanna Marin on ihan fiksu ihminen, nättikin, mutta joku tolkku hänenkin palvomisessaan kannattaisi säilyttää. Se, että hänen politiikkaansa kritisoi, ei ole läheskään aina hyökkäämistä vain Sanna Marinia vastaan, vaan useimmiten kyseessä on tuon politiikan sisältö. Vaikka pääministereitä on haukuttu ja moitittu aina, vain Sanna Marinin palvojat näkevät kaiken arvostelun pyhäinhäväistyksenä. Jopa pääministerille täysin sopimattoman käyttäytymisen moittimisen.

Sanna Marinin uskoisin itsensäkin kiusaantuvan moisesta henkilöpalvonnasta, koska se vähentää hänen uskottavuuttaan vakavasti otettavana poliitikkona. Kun pääministerin henkilöbrändi nousee asioiden edelle, lopputulos ei voi olla hyvä. Niinpä Marinin suosion vankina oleva SDP onkin jo täysin ulalla esimerkiksi talouspolitiikkansa kohtuullisten tavoitteiden suhteen, joita puolueella ei nyt ole.

Taannoisessa bilekohussa Sanna Marinin palvojien kannanotoissa oli jopa naurettavia piirteitä, kun jopa bilevideoiden aitoutta kiistettiin. Media, joka haistoi kohussa suuriakin myyntilukuja tuotteilleen, ei kuulemma olisi saanut totuutta kertoa, koska Juha Sipilästäkään ei ollut bilevideoita tehty. Jauhojengi-huudotkin Sannan palvojat halusivat kuulla miten tahansa muutoin. Ja naiset, jotka Sannan käytöstä arvostelivat, olivat kuulemma pelkästään kateellisia…

Kun Sanna Marin joutuu, palvonnasta huolimatta, luovuttamaan pääministerinsalkkunsa ensi keväänä Petteri Orpolle, hänen kannattajansakin kai vähän rauhoittuvat. Samaa on syytä toivoaMarinin vihaajille – joita heitäkin toki runsaasti löytyy – sillä oppositiojohtajana tai tavallisena ministerinä Sanna Marinin pyhyys tai inhottavuus ei enää luontevasti toimi. Kruunustaan luopumaan joutuvasta Sannasta voikin sen myötä tulla ihan oikea poliitikko.