Markku Kanerva – suomalaisen jalkapallon ylijumala?

Markku Kanerva on mitä ilmeisimmin erinomainen jalkapallovalmentaja. Jumala hän ei suinkaan ole, vaikka Suomen EM-kisoihin  pääsyn ja taannoisen Vuoden Urheilija -gaalan tuoksinassa lausutut luonnehdinnat Kanervasta sellaista kuvaa antavatkin.

Suomen nousu EM-kisoihin ei ole yhden ihmisen ansiota, ei Kanervan eikä edes Teemu Pukin. Heidät on nyt nostettu suomalaisen jalkapallon kunniagallerian katolle, mutta miehet tekisivät viisaasti, jos ymmärtäisivät joka tilanteessa nostaa itsensä lisäksi muitakin yksilöitä – ei vain joukkuetta sinänsä – parrasvaloihin.

Teemu Pukin ohella Suomen voittoisaan joukkueeseen kuului matkan varrella parisenkymmentä muutakin pelaajaa, joista Pukkikaan ei maalivahdin lisäksi ole juuri ketään haastatteluissa nimeltä maininnut.

Pelaajalle tuollainen suotakoon anteeksi, mutta valmentaja Kanervalle kaikkien muiden suomalaisen jalkapallon rakennustyössä viime aikoina mukana olleiden henkilöiden julkinen unohtaminen antaa kuvan itsekeskeisestä miehestä: minä ja minun joukkueeni sen teimme.

Kanervan tuntevat eivät tuota kuvaa allekirjoittane, mutta fakta on, että todellisuus Kanervan ja suomifutiksen takana on varsin monisyinen. Yksi tärkeä kilometripylväs tiellä EM-kisoihin oli parin vuoden takainen suomalaisen jalkapallon tulevaisuus -kokous, jonka silloinen urheiluministeri Sampo Terho kutsui koolle. Mukaan kokoukseen oli kutsuttu kaikki suomalaisen jalkapallon tärkeimmät vaikuttajat, myös Kanerva.

Jos Markku Kanervalla olisi enemmän sydämen sivistystä, hän olisi ainakin jossain yhteydessä maininnut tuon kokouksen ja myöntänyt senkin mahdollisesti osaltaan vaikuttaneen Suomen EM-kisoihin pääsyyn. Mutta ei. Julkinen puhuminen suomalaisen jalkapallon toistaiseksi ehkä tärkeimmästä yhteiskokouksesta ja sen koollekutsujasta olisi voinut himmentää Kanervan omaa sädekehää – joten hän on siitä siksi vaiennut? Ja kun päävalmentaja ei ole asiaa korostanut, kukaan muukaan ei ole sitä muistanut. Kuka on unohtanut tahallaan, kuka ymmärtämättömyyttään.

Sampo Tervoa, vuoden 2019 alkupuolen urheiluministeriä, ei näkynyt myöskään Vuoden Urheilija 2019 -tapahtumassa. Olikohan edes kutsuttu?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu