Olympiakomiteako itse syypää huippu-urheilumme aallonpohjaan?
Entinen maajoukkuehiihtäjä, nykyinen tutkija, Kati Lehtonen (urheilija-aikanaan Kati Pulkkinen) on ottanut rohkeasti kantaa Olympiakomitean viimeaikaisiin ratkaisuihin. Hän mm. ihmettele sitä kiirettä, jolla Olympiakomitea hyllytti kaksi johtajaansa ja arvelee sen syyllistyneen hätäilyyn.
Sitä, että Olympaikomitean hallitus hätäilee tuolla tavoin vain pari kuukautta ennen vuosikokousta, on syytäkin ihmetellä. Jotain toki piti Pariisin katastrofin jälkeen tehdä, mutta etenkin – vain pari vuotta komiteaa palvelleen – Matti Heikkisen hyllyttäminen tuntuu kohtuuttomalta. Eihän hänelle annettu edes mahdollisuutta.
Näyttääkin siltä, että Olympiakomitean vapaavuorelaiset päättivät uhrata Matti Heikkisen Jan Vapaavuoren säästämiseksi. Kun mediassa alkoi näkyä heidän näkökulmastaan liian kovaa kritiikkiä istuvaa puheenjohtajaa Vapaavuorta kohtaan, kakkostason pamppujen uhraamisen uskottiin vaientavan puheenjohtajaan kohdistuvat erovaatimukset. Aika näyttää, onnistuttiinko tässä, mutta epäilen: suomalainen urheiluväki on kuitenkin aika fiksua.
Pariisin katastrofia ei voi lukea sen enempää Heikkisen kuin Vapaavuorenkaan syyksi, sillä vika juontuu kauempaa. Paljon on puhuttu koululiikunnan liian vähäisistä tuntimääristä, joukkuelajien – etenkin jääkiekon – kohtuuttomasta valta-asemasta, urheiluseurojen kroonisesta valmentajapulasta ja esim. lasten ja nuorten liiallisesta ajankäytöstä erilaisilla näyttöpäätteillä.
Kaikki tuo on toki totta, mutta yksi selitys urheilumme laaja-alaiselle ja jo pitkään jatkuneelle anemialle löytyy Olympiakomiteasta itsestään. Kun se huseeraa nyt ihan liikaa yleisen liikuntakulttuurin ja jopa kansanterveysasioiden puolella, se ei millään kykene keskittymään riittävästi huippu-urheiluun.
Jos Olympiakomitea ei tätä tosiasiaa tunnista ja tunnusta, pienet vaihdokset komitean hallituksessa eivät riitä. Kosmeettiset henkilövaihdokset eivät huippu-urheiluamme tästä suosta enää nosta, mutta koko hallituksen vaihtaminen – puheenjohtajaa myöten – voisi pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.
→ ”..pitkään jatkuneelle anemialle löytyy Olympiakomiteasta itsestään.”
Blogistilta hyvää pohdintaa. Mutta vähemmän täällä somessa näkee pohdintoja siitä, tarvitaanko yleensä verovaroin tuettua huippu-urheilua, josta esimerkkinä on olympiakisoihin osallistuminen.
Koska huippu-urheilua tarvitsee lähinnä ainoastaan media uutisointiinsa, niin media sitten ylläpitäköön huippu-urheilua ja verovaroin tuetaan ainoastaan terveysvaikutuksiltaan liikuntaan liittyvää toimintaa.
Huippu-urheilua ei voi enää perustella sillä, että saadaan nuorisolle terveellisen liikunnan tarjoamia esimerkkejä. Huippu-urheilu on raakaa bisnestä, josta pienille valtioille ja sen kansalle ei ole mitään muuta tehtävää kuin toimia maksajina. Tätä taustaa vasten Suomi ei tarvitse olympiakomiteaa. Perun näkemykseni, jos joku osaa perustella vakuuttavasti, mihin Suomi tarvitsee nykyaikana olympiamitaleja.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentaattorilta hyvää mietintää. Huippu-urheilu vastatkoon itse itsestään.
Ilmoita asiaton viesti
Olympiakomiten puheejohtajan Jan Vapaavuoren ilmoitus olla hakematta jatkopestiä puheenjohtajana kertoo vastuunkantokyvystä, jollaista esim. suomalaisessa politiikassa harvoin näkee. Pariisin katastrofin jälkeen tuo oli ainoa oikea menettely, ja Vapaavuorelle onkin syytä nostaa siitä hattua.
Nyt sitten vain koko olympiakomitea uusiksi!
Ilmoita asiaton viesti
Koulukiusaajan mentaliteetti harvoin on hyväksi johtajuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä ominaisuudesta en hänelle hattua nosta.
Ilmoita asiaton viesti
Toivon, että huippu-urheiluun ohjattavat julkiset varat ovat tiukasti sidoksissa valtiontalouden tilanteeseen niin, että ne ovat osiossa C: asiat joihin laitetaan rahaa vasta sitten, jos sitä oikeasti on reippaasti.
Ilmoita asiaton viesti