Suomalainen nykykirjallisuus on naisten käsissä

Suomen ehkäpä näkyvin vuotuinen kulttuuripalkinto on kirjallisuuden Finlandia-palkinto, jota jaetaan kolmessakin eri kategoriassa. Kunkin kirjallisuuslajin palkinnosta päättää vuosittain vaihtuva henkilö, mutta hänen kätensä ovat sidotut. Jokaisessa kategoriassa tuo diktaattoriksi kutsuttu henkilö valitsee voittajan Suomen Kirjasäätiön hallituksen valitseman vain kuuden ehdokkaan joukosta.

Sen lisäksi, että säätiön valitsema ehdokasjoukko on varsin pieni, huomiota tänä vuonna herätti myös kuusikoiden valitsijaryhmän kokoonpano, jossa oli pelkkiä naisia. Jos tuo kokoonpano koostuisi joskus vain miehistä, tilanteesta nousisi varmaan – ja ansaitusti – poru, mutta nyt jostain syystä ei. Tätäkö sukupuolten välinen tasa-arvo siis onkin?

Naisten suosimisesta Suomen Kirjasäätiön hallitusta ei kuitenkaan voi moittia. Viime vuosina Finlandia-voittajat ovat olleet enimmäkseen miehiä, eikä kukaan naisvoittajistakaan ole saanut palkintoaan sukupuolensa perusteella. Ainakin kaunokirjallisuuden puolella sekä ehdotetut kuusikot että voittajat ovat joka vuosi olleet palkitsemisvuotensa kiistatonta kärkeä ja selvästi ammattitaidolla valittuja. Niin tänäkin vuonna. Kun näin on, mitään ongelmaa ei ole?

Finlandia-kuusikkoon pääseminen on kirjailijalle taloudellinen lottovoitto – ja sen ulkopuolelle jääminen etenkin meritoituneelle kirjailijalle usein iso takaisku. Kirjasäätiön vastuu on siis suuri myös tältä kannalta, joten valitsijaryhmän kokoonpanon tulisi olla kaikista näkökulmista katsoen reilu, tasapuolinen ja luottamusta herättävä. Vähäisintäkään sijaa minkäänlaisille puolueellisuusepäilyille – toisin kuin on nyt – ei pitäisi jättää.

 

Suomalaisen kirjallisuuden kentässä naisten yli- ja miesten aliedustus on viime vuosina näkynyt toki laajemminkin. Kustannustoimittajissa nuorehkoilla naisilla on selvä yliedustus, ja vuosittaisten kirjanimikkeiden perusteella vaikuttaakin siltä, että nuorehkon naisen on paljon helpompi päästä kustannusseulan läpi kuin esimerkiksi aivan toisenlaisesta ajatus- ja kokemusmaailmasta kirjoittavan vanhan miehen.

Kun suomalaiset kirjailijat ovat merkittävissä määrin vain jompaa kumpaa sukupuolta, tilanne näkyy ennen pitkää myös Kirjailijaliiton jesenistössä, mikä sitten heijastuu esimerkiksi kirjallisuusapurahoihin. Sata vuotta sitten enemmistö kirjailijoista oli miehiä, joten nyt tuo historiallinen vääryys on naisia suosimalla vihdoinkin aika korjata, vai?

Tunnetusti myös kirjallisuuden kuluttajista selkeä enemmistö on naisia. Nykyistä tilannetta ja asenne-ilmapiiriä jatkamalla tuo sukupuolivinouma ei tule oikenemaan, pikemminkin se pahenee.

 

0
Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu