Suomalainen populaarimusiikki vuonna nolla

Siinä, missä suomalainen klassinen musiikki on melko hyvin kartalla kansainvälisessä vertailussa, kotimainen populaarimusiikki kyntää syvällä alhossa. Populaarimusiikkimme – eli iskelmä+pop+rock = ISPORO – on nykyisin joko nasaalipiipittäviä tai huutavia nuoria naisia tai tangomarkkinoita tai musiikin pahinta rappioilmiötä eli räppiä suoltavia miesvokalisteja.

Räpistä ei siis sen enempää, mutta mistä ihmeestä tuo nasaalipiipitys on pesiytynyt kotimaiseen naislaulantaan? Vai onko niin, että kun tytöt haluavat niin kovasti päästä esiin, musiikillisia lahjoja tai itsekritiikkiä ei enää tarvita? Pahimmillaan tytöt ”laulavat” itse ”säveltämiään” ja ”sanoittamiaan” tuotoksia, jollaiset vielä levy-yhtiöitten valtakaudella olisi laitettu oitis roskikseen.

On erittäin epätodennäköistä, että yksi ja sama nuori tyttö on sekä hyvä säveltäjä, hyvä sanoittaja että persoonallinen ja hyvä laulaja. Ainakaan viime vuosina tuollaisia ihmeolentoja ei ole Suomessa tullut esiin yhtäkään, mutta kylläkin parisuhteestaan piipittäviä mä/sä -lyriikoiden suoltajia, jotka levyllään toistelevat yhtä ja samaa hokemaa kyllästymiseen asti. Sävellyksistäkin noiden hokemien kohdalla voi puhua vain ani harvoin, jos silloinkaan.

Aallonpohjan pääsyy on se, että käytännössä kuka tahansa pääsee nykyisin levyttämään. Niinpä tarjonta etenkin nuorista naislaulajista on sekä suurta että tasotonta. Liikatuotanto on vienyt suomalaisen isporon kriisiin, josta on vain yksi suunta eli ylöspäin.

Populaarimusiikkimme kunnianpalautus voitaisiin aloittaa vaikkapa sillä, että ainakaan Yle ei enää soittaisi jokaista tekelettä, joka sille lähetetään. Kun Yle ei soita, muutkaan radiot eivät noita huonoja soita, jolloin kaikki voittavat. Yleisön musiikkimaku paranee, väärällä uralla olevat tyttöset huomaavat ajoissa olevansa väärällä uralla, rajoitettu eetteriaika säästyy oikealle populaarimusiikille ja jossain vaiheessa voimme päästä jopa euroviisufinaaliin!

Rakkaassa naapurissamme Ruotsissa populaarimusiikki on huomattavan korkealla tasolla ja näkyy mm. hyvänä euroviisumenestyksenä vuodesta toiseen. Valtaisan tasoeron suomalaiseen isporoon havaitsee myös ruotsalaisia radioasemia kuuntelemalla. Onttoa ja ammattitaidotonta nasaalipiipitystä niistä ei juuri kuule; ihan oikeasti sävellettyä, laulettua ja sanoitettuakin musiikkia sen sijaan kyllä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu