Tanssilavan takana
Kaukana
ovat ne nostalgiset ajat, jolloin suviyössä haitari soi haikeasti
tanssilavalla, heimoveljiltä sai lavan takana pahimpaan janoonsa,
pusikosta kuului korttien läiske, ärrät ja muut voimasanat
raikuivat yön pikkutunneilla. Järjestysmiehillä oli silloin
muutakin hommaa kuin ohjata pirssejä parkkiruutuihin ja toivottaa
poislähtijät tervetulleeksi uudelleen seuraavana lauantaina.
Alle
85-vuotiaista lavatanssin pitkäaikaisista aktiiviharrastajista ei
tule mieleeni yhtään, joka sairastaisi Parkinsonin tai Alzheimerin
tautia ja jolle olisi kehittynyt vasta eläkkeellä pahanlaatuinen
sydän- tai verisuonisairaus. En tiedä johtuuko se siitä, että
lavatanssi pitää terveenä vai siitä, että aktiivitanssijat
harvemmin käyttävät sellaisia nautintoaineita kuin alkoholia ja
tupakkaa ainakaan kohtuutta enempää. Myös ruokavalio tanssijoilla
on todennäköisesti paljolti sellainen, etteivät liikakilot turhaan
rasita niveliä polkallakaan. Jos tuota ylipainoa on kertynyt, niin
lihaskunto on sitä järeämpää kaliberia. Ainakin
olen vakuuttunut siitä, ettei tanssiminen tapa nuorena.
AA
on monille ollut pelastus viinan kiroista, mutta kumma kyllä monet
AA-laiset ovat löytäneet tiensä tanssilavoille. Jatkohoito
lavoilla voi olla hauskaakin myllyhoidon jälkeen. Muutkin kuin
sammumattoman janon uhrit tuntevat ahdistusta, yksinäisyyttä ja
vieroksuntaa. Sosiaalisten kontaktien luominen tanssipaikoilla käy
mutkattomasti ilman sen suurempia krumeluureja. Kuten laulussa
sanotaan: ’yksi jos jättää, niin toinen jo ottaa..’ Luulen, että
pidän nimissäni pakkien suomenennätystä, muttei
se suuremmin aiheuta minulle unettomuutta eikä se minua ole
ylpeäksikään ole tehnyt. Kun on luonnonsuojelema, niin minkä
sille mahtaa. Tosin tässä iässä yleensä flaksiin riittää, että on hengissä.
Jokaiseen
tanssipaikkaan kuuluu buffetin puolella tuo impotenttipöytä.
Yleensä siinä vakiopaikoillaan istuvat samat herrasmiehet ja
kertoilevat samoja puolivillaisia vitsejä vuodesta toiseen. Ei siitä
illan aikana ehdi tanssilattian puolelle kuin korkeitaan pari kertaa.
Minullekin on jo pitkään suositeltu siirtymistä tähän pöytään,
mutta kun en osaa kertoa vitsejä, muut ehdot alkavat täyttyä.
”Luulen, että pidän nimissäni pakkien suomenennätystä, muttei se suuremmin aiheuta minulle unettomuutta eikä se minua ole ylpeäksikään ole tehnyt. Kun on luonnonsuojelema, niin minkä sille mahtaa. Tosin tässä iässä yleensä flaksiin riittää, että on hengissä.”
Jaakko, sulla on oikea asenne!
Ps. Et ole ajatellut kirjoittaa vaikkapa jonkinlaista kirjaa suomalaisesta lavatanssikulttuurista. Se kävisi sulta kun tanssi, kun tekstejäsi on lukenut.
Ilmoita asiaton viesti
Heii poiika hoii, miksei hanurisi soii….
Ilmoita asiaton viesti
iPöydästä
Viriili Viljo oli ratkennut ryyppäämään, putken päätteeksi oli eksynyt yöllä hautausmaalle ja tietysti tippunut kaivettuun hautaan. Kunto oli sen sorttinen, että nukahti sinne pariksi tunniksi, sitten vasta kömpi ylös ja suunnisti portille. Hautausmaan vartija kiiruhti koputtamaan poistuvan Viljon olkapäätä ja sanoi tiukasti: ”Jaloitella saa, muttei täältä saa poistua!”
Ilmoita asiaton viesti