Ulkomusikaaliset tekijät

Esa-Pekka Salonen kiihdytti tunteita puheillaan korkeakultturista
tv-haastettelussa tuossa noin kuukausi sitten. Kun kumpikin
aivosoluni käyvät jo vanhuuttaan alikierroksilla, niin siitä kai
johtuu, että tuli pohdittua hitaasti, mihin pieni maa tarvitsee
suuria konserttisaleja ja kalliita orkestereita, kun rikkaissa maissa
on tuotettu hienoja levytyksiä. Onko niin, että musiikki ei
ratkaise, vaan läsnäolo onkin sijalla yksi. Pitää päästä
värisemään tärkeyttä itseä hienompaan seuraan.

Ulkomusikaalisten tekijöiden korostuminen esimerkiksi tanssi- ja popkonserttiorkesterien
kohdalla on kai tosiasia. Jos orkestereille tehtäisi keskivertokuuntelijain keskuudessa vain
kuunteluun perustuvat sokkotestit heidän soitoistaan, niin olisi
mielenkiintoista nähdä nämä tulokset. Helposti tulee mieleen,
ettei moni pintaorkesteri huippupisteille pääsisi tässä
kisassa.

Hyvän tanssiorkesterin kriteerit vaihtuvat tanssitaidon ja
elämäntilanteen /-katsomuksen mukaan melko sukkelaan. Jos se väite,
että 70 % musiikista kuullaan silmillä, pitää paikkansa, niin sen
mukaan orkesteri voi soittaa lähes mitä ja miten vain, kunhan
porukka ihmisinä miellyttää yleisöään. Esimerkiksi rockin
puolella näin näyttäisi vahvasti olevan asianlaita. Euroviisuista ja Lordista en sano mitään.

Sitten on tietenkin järjestäjän kannalta tärkeä näkökulma
eli se, että orkesterin pitää tuoda paikalle paljon
kaljankittaajia, koska se porukka tekee talolle varsinaisen tilin.
Siten esimerkiksi kehä 3:n tuntumassa Pavi tekee hatunnostonarvoisen
poikkeuksen – siellä ei alkoholijuomia tarjoilla. Tanssiravintolat
puolestaan usein antavat tarkat ohjeet orkestereille siitä mitä
soitetaan missäkin illan vaiheessa, jotta kaljahanat pysyvät auki. Ravintolalle hyvä orkesteri on
sellainen, joka tuo sisään paljon kaljanjuojia ei tanssijoita.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu