Ulkomusikaaliset tekijät
Esa-Pekka Salonen kiihdytti tunteita puheillaan korkeakultturista
tv-haastettelussa tuossa noin kuukausi sitten. Kun kumpikin
aivosoluni käyvät jo vanhuuttaan alikierroksilla, niin siitä kai
johtuu, että tuli pohdittua hitaasti, mihin pieni maa tarvitsee
suuria konserttisaleja ja kalliita orkestereita, kun rikkaissa maissa
on tuotettu hienoja levytyksiä. Onko niin, että musiikki ei
ratkaise, vaan läsnäolo onkin sijalla yksi. Pitää päästä
värisemään tärkeyttä itseä hienompaan seuraan.
Ulkomusikaalisten tekijöiden korostuminen esimerkiksi tanssi- ja popkonserttiorkesterien
kohdalla on kai tosiasia. Jos orkestereille tehtäisi keskivertokuuntelijain keskuudessa vain
kuunteluun perustuvat sokkotestit heidän soitoistaan, niin olisi
mielenkiintoista nähdä nämä tulokset. Helposti tulee mieleen,
ettei moni pintaorkesteri huippupisteille pääsisi tässä
kisassa.
Hyvän tanssiorkesterin kriteerit vaihtuvat tanssitaidon ja
elämäntilanteen /-katsomuksen mukaan melko sukkelaan. Jos se väite,
että 70 % musiikista kuullaan silmillä, pitää paikkansa, niin sen
mukaan orkesteri voi soittaa lähes mitä ja miten vain, kunhan
porukka ihmisinä miellyttää yleisöään. Esimerkiksi rockin
puolella näin näyttäisi vahvasti olevan asianlaita. Euroviisuista ja Lordista en sano mitään.
Sitten on tietenkin järjestäjän kannalta tärkeä näkökulma
eli se, että orkesterin pitää tuoda paikalle paljon
kaljankittaajia, koska se porukka tekee talolle varsinaisen tilin.
Siten esimerkiksi kehä 3:n tuntumassa Pavi tekee hatunnostonarvoisen
poikkeuksen – siellä ei alkoholijuomia tarjoilla. Tanssiravintolat
puolestaan usein antavat tarkat ohjeet orkestereille siitä mitä
soitetaan missäkin illan vaiheessa, jotta kaljahanat pysyvät auki. Ravintolalle hyvä orkesteri on
sellainen, joka tuo sisään paljon kaljanjuojia ei tanssijoita.
Näyttävät ne muutkin vähän pitkittävän lausuntojaan.
MTV3:”Oopperatähti Karita Mattilan mielestä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (vas) velvollisuutena olisi ollut mennä Savonlinnan oopperan 100-vuotisjuhlille edustamaan valtiovaltaa.
Mattilan mukaan Savonlinnan oopperajuhlat on Suomen mittakaavassa niin merkittävä instituutio, ettei sitä voi ohittaa.”
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2012/08…
Ilmoita asiaton viesti
En sitten tiedä miten oikeastaan pitäisi olla. Kaikki musiikkihan perustuu kansanperinteeseen. Ns. klassinen nimenomaan – ja sieltä ovat kopsanneet niin rytmit kuin melodiatkin myös kaikki pippelipopparit ja pimssanpimputtajat.
Klassiella puolella soivat samat ’hyvät’ kappaleet satoja vuosia. Esittäjät osaavat ne ulkoa vaikka unissaan. He kuuntelevat kotonaan halpaa japanilaista kannettavaa koska siitäkin hyvin kuuluu orkan ja kapun persoonallinen kädenjälki.
Mielibändini Hurriganes ja Paper Lace kun soivat niin kahvat kaakossa tietenkin – mutta kun jo luoteessa naapurit tunkevat lappusia postiluukusta. Elä siinä sitten musiikista. P*r***le.
Ilmoita asiaton viesti
Säilötty musiikki on ihan eri asia kuin elävä musiikki.
Ilmoita asiaton viesti
Siis miten?
Montako prosenttia se on heikompaa kuin vastaava elävä musiikki?
Esimerkiksi Petteri Järvinen kirjoitti kertaluka vuosi sitten US-plogissaan aloittaneensa aikoinaan klassisen musiikin kuuntelun hyvällä menestyksellä cd:iltä.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai musiikkia voi kuunnella levyiltäkin enkä tarkoita että se olisi jotenkin ”huonompi” elämys. Minusta siihen livetilanteen tunnelmaan liittyy kuitenkin jotain, joka tekee kokemuksesta erilaisen, esimerkiksi paikan akustiikka vaikuttaa yms yms. Eiväthän maalauksetkaan ole ollenkaan sama alkuperäisenä ja sitten vaikka julisteena. Itse tosin kuuntelen lähinnä klassista, jossa säilöminen varmaan vaikuttaa enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Salvador Dalilta kysyttiin aikoinaan mitä eroa on maalauksella ja julisteella (kuvalla)?
Hän vastasi: ”100 000 dollaria”
Ilmoita asiaton viesti
Aloitin klassisen muinaisella Kultiksella – tuli maalta naisvieras. Chicagon Sinfonia vieraili Suomessa ja kun liput sain niin ajattelin tehdä Vaikutuksen (!). Orkkahan sen salin miltei täyttikin kun Stravinsky’a oli ohjelmassa.
Tulilintu nosti omat karvani pystyyn ja kun myöhemmin kuulin että tuo lintunen on jotain vaikeampaa kuunneltavaa niin sitähän piti saada lisää.
Akka painui takaisin maalle humppaamaan ja hyvä niin.
Jotain pientä pohjaa ehkä olin saanut torviseitsikossa, maniskaa rämpätessä ja kuoroissa. Ne sitten jäivät liki kokonaan itsesensuurin jalkoihin.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos poistetaan kaikista musiikkitapahtumista julkinen tuki, niin katsotaan, mikä on ’luonnollinen kehitys…”
Miksi juuri musiikkitapahtumilta? Rahoitetaanhan verorahoilla lukemattomia asioita, joista jokainen ei itse välitä nauttia. En itse tarvitse mielenterveyspalveluita enkä kunnallisia liikuntapalveuita jne. Siitä huolimatta katson, että on kohtuullista, että osallistun yhteiskunnan kannalta välttämättömien instituutioiden ylläpitoon.
Asiat kannattaa myös asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Valtion kulttuurille myöntämä tukin on alle prosentti budjetin loppusummasta. Tästä prosentista musiikki saa luonnollisesti vain osan.
”koskapa esimerkiksi lavatanssikulttuurille ei myönnetä julkista tukea ollenkaan, vaikkei se poikkea korkeakulttuurista”
Voitko perustella, miksi se ei poikkea korkeakulttuurista. Omasta mielestäni tanssilavakulttuuri on korostetun kansallista kansankulttuuria. Ei kai korkeakulttuuria ole kaikki se, minkä ihmiset subjektiivisesti kokevat itselleen tärkeäksi. Tällöinhän kaikki kulttuuri olisi korkeakultuuria. Itse arvostan suunnattomasti rock-musiikkia. En silti lähtisi väittämään sitä korkeakulttuuriksi.
Ilmoita asiaton viesti
>> PH: ”.. joukkoliikennepalvelu .. Asiat kannattaa myös asettaa oikeisiin mittasuhteisiin ..”
Joukkoliikennepalvelut eivät ihan suoranaisesti liippaa musiikkikulttuuria, joten tässä yhteydessäen en halua ottaa siihen pontevasti kantaa.
Yritänkin esittää, miten väärissä mittasuhteissa on nykyinen kulttuuripolitiikka tukijärjestelmineen, joilla tuetaan kaupallista urheilua ja elitististä korkeakultturia ja massakulttuurit poljetaan jalkoihin.
Ilmoita asiaton viesti