Taiteiden synty

Taide toimii huumeiden tavoin –
molemmat voivat kiihottaa jumalallisesti. Käyttäjä tarvitsee
huumetta nopeassa tahdissa lisää, jotta se edelleen vaikuttaisi
samalla tavalla. Vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan aina vain
järeämpiä kiihokeannoksia. Samalla tullaan riippuvaisiksi ja
jossakin kohtaa sitten joudutaan katkaisuhoitoon.

 

Eroottisissa kuvissa ja teksteissä on
vähän samaa piirrettä. Kultaisella vuosisadalla
kaunokirjallisuuden mukaan paljastettu jalkaterä johti aina
rakastumiseen. Jalat ovat olleet monen kirjailijan inspiroinnin
lähteenä. Cervantes puhuu Doroteasta: ” .. Hän oli nostanut
hameenhelmansa puolisääreen ja alabasterinvalkoiset kauniit jalat
tulivat näkyville. Ne olivat kuin valkoiset kristallipalat.. ”

 

Kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen
hameen helma alkoi nousta, eroottisuus siirtyi sääriin. Sääristä
tuli 1900-luvulla seksiobjekteja. Kaunissääristen naisten kävelyn
ylistäjistä ei ollut taidepiireissä pulaa ja silkki- ja
verkkosukkien valmistajista tuli hetkessä miljonäärejä. Sääret
saati jalat eivät kauan suuressa määrin yleistä seksuaalista
kiihotusta herättäneet. Seksuaalinen vallankumous tapahtui sitten
1960-luvulla, jolloin minihameet ja bikinit yleistyivät ja
eroottisuus sai yhä kouriintuntuvampia muotoja. Esittävässä
taiteessa elokuva, televisio ja internet toivat hetkessä käden
ulottuville erotiikan joka muodossaan. Tällä hetkellä maailma on
seksuaalisempi ja eroottisempi sitten Rooman suuruuden. Nykyinen
yhteiskunta tarvitsisi sensuellisuutta ja voi olla, että jalka on
pian tässä kohtaa oven välissä ja lasikenkä sopii taas Tuhkimon
pieneen jalkaan.

 

Viisaat taidetta tuntevat tietävät
kertoa, että suurten taiteilijoiden alastonkuvat olivat aikanaan
pornokuvien asemassa yksityisissä aatelislinnoissa, mutta
vaikutuksen vaimentuessa niistä aluksi tuli eroottisia kuvia
julkisiin tiloihin ja viimein rembrantit olivat suurta
kansallistaidetta. Vielä odottavat monet eri seksisuuntauksia
esittävät vanhat taideaarteet museoiden vinttikomeroissa esille
tuloaan.

 

Samankaltainen metamorfoosi oli
jumalankuvien kohdalla. Kun luolapiirros, puupökkelö tai kivipatsas
ei toiminutkaan siten kuin kunnon jumalan piti toimia, se hylättiin
ja jälkipolvet julistivat sen aikanaan taiteeksi. Taidemuseoita
pitäisi kai siten kutsua toimimattomien jumalien temppeleiksi.

 

Nykyiset maailman perintölistalla
olevat kulttuurirakennukset syntyivät tarpeeseen. Kun maa tuotti
runsaasti ruokaa, väkimäärä kasvoi ja sen hallitseminen aiheutti
kuninkaille haasteita. Kansalle piti saada muuta ajateltavaa kuin
hallitsijan kaataminen. Ratkaisuna oli sotimisen lisäksi suuret
julkiset rakennustyöt. Niin syntyivät pyramidit, temppelit ja
mikseipä myös hyötykäyttöön tarkoitettu infrastruktuuri.
Pyramidit ja temppelit olivat siinä mielessä parempia kohteita, kun
ne eivät lisänneet kansan hyvinvointia eivätkä tuotantoa, joten
kansa pysyi nöyränä esivaltaa kunnioittaen.

 

Asiantuntijoiden mielestä tanssiminen
on sitä, että osataan tunnistaa rytmi ja osataan sovittaa liikkeet
siihen. Näyttäsi olevan perusteetonta olettaa, että vain ihminen
pystyy liikuttamaan vartaloaan ja raajojaan musiikin tahdissa.
Eläinten pariutumisrituaalit olkoot tästä esimerkkinä. Siten
herää epäilys, ettei taide kuulu pelkästään ihmislajille.

 

PS: Tango
julistettiin maailman kulttuuriperintölistalle UNESCOn Abu Dhabissa
30.9.09 pitämässä kokouksessa.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu